|
|
En sitten kirjoittele niin pitkiä tarinoita kuin muut.
Heräsin aamulla kun pikkusiskoni pomppi sängyn päällä.
-Onko sinulle jos sanottu ettet hypi tässä?! rääyin pikkusiskolleni. Se kaatoi mehu lasinsa minun päälleni.
-Ärh, ei millään pahalla mutta voisit sää häipyy?! rääyin niin paljon että sylkeä lensi. Puin päälleni kivat vaatteet. Menin alakertaan. Äiti oli laittamassa aamupalaa.
-Kiva! Kurittaisit vähän tota pikkusta! tiuskaisin äidille.
-Älä puhu äidille noin! äiti huusi. Pyörittelin äidin huomaamata silmiäni. En ollut ikinä kiltti enkä ilkeä olin sillä välillä. Otin leivän paahdettuna. Kun leipä tuli niin se oli palanut!
-Ärh, nyt saa riittää tämä touhu! raivosin.
-Eerica kulta ei saa huutaa! Äiti rauhoitteli.
-Mäkä mäkä mäkä! huusin äidilleni.
-Nyt Eerica ihan oikrasti ole hiljaa! Äiti huusi. Äiti oli aina ollut tollanen höyrypää joka päästeli höyryjään milloin vaan.
Katselin tvt. Siellä tuli ohjelma. Onko sinust velhoksi.
-Äiti sehän oli niin että sinä ja isä olitte velhoja? huusin alakerrasta.
-Jeps! äiti huusi yläkerrasta. Hymy levisi suulleni.
Sittne pöllö lensi sisään meidän ikkunasta. Siinä oli kirje ja siinä luki:
Tervettuloa tylypahkaan! Toivotavasti otat nämä mukaan. ....
t. Mc Grmiwa. Joo kivaa! Juoksin äidin luokse ja näytin kirjettä.¨
-Voi, nyt sinäkin olet velho! sanoi äiti hymyillen. Jo, huomis aamuna. Lähdimme junalle päin.
Nousin junaan.
jatkuu... |
Vastaus:
Ihan mukava alku,mutta paljon kirjoitusvirheitä  |
|
| Nimi: Melissa |
29.04.2009 14:09 |
(Ps.tartteen mania. )Tässä on koko tarina 
Heräsin hätkähtäen.
Katsoin kelloa varmistaakseni,etten myöhästyisi.
Onnekseni se oli vasta kuusi aamulla...Seuraavaksi minun piti etsiä syy,miksi heräsin.
"Huih!"Kiljaisin. Edessäni kökötti pieni ja uteliaan näköinen pöllö. Se naksutteli nokkaansa,ja tepasteli minun peittoni päällä.Sen silmät olivat suuret ja se katseli herkeämättä minuun.
"Hei? Kukas sinä olet?"Minä kysyin siltä arasti. Se naksutteli jälleen nokkaansa.
"Äiti! Isä!"Huusin isosti.Odotin vähän aikaa,kunnes muistin,paljonko kello oli.
"Pahus!"Mutisin ja nousin sängystäni.Pöllö oli suloinen. Avasin ikkunani ja yritin hätistellä sitä pois,vaikka salaa mielessäni toivoin,että se olisi jäänyt Putsin seuraksi.
Pöllö ei edes liikahtanut.Se vain katsoi ikkunaan,sitten minuun.Suloisilla suurilla silmillään.
"Etkö aio lentää omistajasi luokse?"Minä kysyin. Pöllö Naksutteli jälleen nokkaansa.
Toivoin salaa,ettei sillä ole omistajaa.
Menin alakertaan ja otin isän pöllönhoitotarvike-laatikosta pöllön-nameja.Menin takaisin peläten että söpö pölö olisi jo lähtenyt.Mutta se ei ollut, vaan tervehti Putsia!
Annnoin molemmille namun,ja varmistin vielä tavarani.
Kaikki tallessa!
En uskaltanut nukahtaa,koska minusta olisi hirveää,jos pöllö menisi pois.Menin alas tuijottamaan jääkaappia.
Kello oli seitsemän kun äiti tuli keittämään kahvia.
"Huomenta!Huoneeseeni lensi kuudelta pieni pöllö! Tule katsomaan!"
Vinguin äitille.
"Pöllö?"Äiti kauhisteli seuratessaan minua.
Kun tulimme huoneeseen,pöllö oli kadonnut!
"Eiiii! Se oli tässä vielä äsken!"
Etsin sitä vielä ja äiti tuhahti.
"Näit vain unta Mel!"
"No en varmaan!"
Ärsytti kun äiti luuli niin.Totta kai se oli totta?
Parin tunnin päästä äiti ja minä menimme viistokujalle shoppaamaan.
Olin menossa tylypahkan kakkoselle,joten tarvitsin vain lisää liemiaineita,uusia kirjoija ja noidankattilan hoitosetin.
Luutaa ei äippä mulle tahtonut ostaa.
Ja halusin käydä ostamassa jotakin myös Putsille.Ja...jos..Ei se pöllö tule takaisin!jankutin itselleni,mutta kaikki toivo ei mennyt, vaikken enää menisin muutamaan kuukauten kotiin,vaan opiskelisin tylypahkassa.
Liemitarvikkeet ja muut osti äiti,ja minä valitsin sillä aikaa kirjoja Säilä & Imupaperissa.
"Voitaisiinko käydä nopeasti Ihmeeläimissä? Voin käydä yksinkin,jos.."
Aloitin mutta äiti keskeytti:
"Melissa!En osta sinulle uutta pöllöä! Etkö sinä pidä Putsista!??"Äiti sanoi.
"hmh..Tottakai pidän,mutta haluaisin ostaa sille jotain herkkuja ja...kysyn yhtä juttua,nähdään!"Huusin kun juoksin parin mutkan ja korttelin päässä olevaan IhmeEläin-puotiin.
Kello kilahti kun astuin hengästyneenä kauppaan.Tiskin takana ei ollut ketään.
Katselin pöllöjä,vaikken halunnutkaan enää ostaa uutta.
Yksi katseli minua ilkeästi,ja kun silitin sitäkin,se puraisi.
"Auts!"
"Voinko auttaa, nuori neiti?"Kuului naisen ääni.
Etsin äänen lähdettä katseellani ja lopultakin erotin,että tiskin takana olikin seinään maastoutunut nainen.
"Ai hei! Anteeksi, kun en huomannut sinua!"Naurahdin,ja pullea nainen hihitti.
"Monetkaan eivät huomaa!No,kultapieni, tarvitko apua?"Hän kysyi.
"noh..Joo.olisiko täällä jotakin eliksiiriä,joka nuorentaa pöllöä?"Kysyin.
Naisen ilme oli huolestunut.
"öö...siinä olisi yksi,mutta aika paljon sivuvaikutuksia."Hän sanoi ja ojensi purkillisen tahmeaa kultaista nestettä.
"Pöllönhunajaa!"Hän opasti ja hymyili.
"Entä sivuvaikutukset?"Kysyin käännellessäni purkkia.
"Pientä unettomuutta!Jos sinun pöllösi on vanha,se ei kuole muutamaan vuoteen,jos annat tätä joka viikko tipan!Vain 34 kaljuunaa!"
Hinta tyrmisti minut.
Nainen näki sen ilmeestäni.Olin melkein puhkeamassa itkuun!Putsi kuolisi!
"Pidä se.Kauppa suljettu!"Hän sanoi ja hoputti minut ulos.Olin tosi häkeltynyt.Sain sen ilmaiseksi? Outoa! |
Vastaus:
Hieno tarina! Saat 12 kaljuunaa! |
|
| Nimi: Venus Ger San |
27.04.2009 18:19 |
Sorry mut en voi odottaa tarinan kirjoitusta!
___________________________________________________________ _________
Istuin junassa matkalla Tylypahkaan. Minulla oli viitta päälläni. Hiukseni olivat poninhännällä. Katselin ikkunasta ulos. Maisemat alkoivat vaihtua jo. Olin odottanut tätä jo kauan. Nyt se näkyi jo selvästi. Tylypahkan linna! Siellä opiskelisin itseni taitavaksi noidaksi. Minä, Venus Ger San tulisin olemaan aikuisena taitava noita. Siihen yrittäisin pyrkiä. Vaikka se ei toteutuisi niin se ei haittaa! Olenhan minä ihmissusikin. Ihmissudet tuntevat minut hyvin. Jos en tule hyväksi noidaksi niin tulen kuitenkin hyväksi ihmissudeksi ja tunnetuksi sellaiseksi. Luonteeni on tällä hetkellä todella kylmä. Ihoni on kylmä vaikka en ole vampyyri. Toivon täältä koulusta jotain hyvää sydän ystävää joka on aika samanlainen kuin minä. Toivottavasti hän olisi samassa tuvassa kanssani. Silmäni ovat sini harmaat ja ne ovat joskus aika kylmän näköiset joidenkin mielestä. Jos minua kohtelee huonosti tai kiusaa niin saa maksaa samalla mitalla. Isäni, Frank Ger San on tunnettu velho. Äitini, Cheryl Ger San on taitava ja sievä noita. He molemmat ovat olleet Luihuisissa lapsina. Toivon itsekkin että pääsen Luihuisiin. Pian linna näkyi kokonaan. Tornit kohosivat korkealle ilmaan. Nautin siitä että sain katsoa niitä. Pidän kaikenlaisista linnoista ja torneista. Mutta Tylypahka tulee olemaan aina niistä kaunein. Pian juna pysähtyi ja minä nousin ylös. Otin laukkuni ja heilautin sen olalleni. Kävelin junasta ulos. Ulkona meitä odotti vaunut ja joku professoreista. Nousin yhteen vaunuun. Samaan vaunuun jossa minä olin niin tuli yksi musta tukkainen tyttö, ruskea tukkainen poika ja musta tukkainen poika. Musta tukkaisella pojalla oli harmaat silmät. Hän oli aika vaalea ihoinen. Hän näytti jotenkin kylmältä ja synkältä. Niin kuin minäkin. Hänestä minä pidin. Tyttö jolla oli musta tukka niin hänellä oli taas vihreät silmät mutta niistä silmistä loisti jostakin syystä harmaa. Hänellä oli todella vaalea iho myös. Ruskea tukkasella pojalla oli taas ruskeat silmät. Hänellä oli vähäsen tummempi iho mutta ei kuitenkaan mikään hirveän tumma.
-Hei! Minä olen Venus Ger San!esittäydyin.
-Hei Venus! Minä olen Zavenne Derkvon!tyttö sanoi.
-Minä taas olen Kevin Hyneman!ruskea tukkainen poika sanoi.
-Ja minä olen Zack Davven!musta tukkainen poika sanoi.
-Mihin tupaan haluaisitte?kysyin.
-Haluaisin Luihuisiin, Zavenne kertoi.
-Minä haluaisin myös Luihuisiin!Kevin kertoi.
-Haluaisin myös Luihuisiin koska äitini ja isäni olivat Luihuisissa!Zack sanoi.
-Entäs itse?Zavenne kysyi.
Vilkaisin aika kylmällä silmällä heitä.
-Luihuisiin! Koska vanhempani ja melkein koko sukuni ovat olleet siellä!vastasin.
-Niinkö? Aika hienoo! Ja synkkää!Zavenne sanoi synkästi.
-Niin!vastasin synkästi.
Juttelimme koko matkan kaikenlaista mitä sattui päähämme. Kerroin heille että olen ihmissusi ja Zack ja Zavenne ovat myös ihmissusia. Olimme kaikki aika samanlaisia ja synkkiä. Pian vaunumme pysähtyivät ja me kapusimme alas vaunuista. Katsahdin linnaa kohden. Se oli todella iso. Hymyilin omalla tavallani. Lähdimme kävelemään ovelle. Menimme sisään ja jätimme tavaramme aulaan. Menimme rappuset ylös yhden professorin johdolla. Tulimme isojen ovien luokse.
-Nämä ovet vievät Suureen saliin! Nyt menemme sinne heti kun on valmista!professori kertoi.
-Menkää jonoon!professori määräsi.
Muodostimme jonon. Pian ovet avautuivat ja me lähdimme kävelemään. Katto oli kuin taivas. Kynttilät leijuivat ilmassa. Pian olimme toisessa päässä jossa meidät jätettiin kynnyksen luo. Professori meni tuolin luokse jossa oli hattu ja lista.
-Kevin Hyneman!professori huusi.
Kevin meni tuolille istumaan. Hattu laitettiin hänen päähän.
-Luihuinen!hattu sanoi.
Kevin meni luihuisten pöytään.
-Venus Ger San!professori huusi.
Menin tuolille istumaan ja tunsin kuinka hattu laitettiin päähäni.
-Luihuinen!hattu huusi.
Hymyilin synkästi ja lähdin Luihuisten pöytään. Zack ja Zavennekin pääsivät Luihuisiin. Myöhemmin söimme juhla-aterian. Illemmalla meidät vietiin huoneisiimme tupiimme. Minä ja Zavenne olimme yhdessä huoneessa. Purin kassini ja laitoin vaatteet kaappiin. Vaihdoin yöpuvun päälle. Menin sänkyyni ja nukahdin.
Loppu |
Vastaus:
Mukava tarina!
Olet hyvä kuvailemaan,eikä löytynyt muuta kuin isojen ja pienten kirjainten virheitä!Ja ei se mitään.
Voit lisätä virkkeitä ja enemmän huudahduslauseita.Saat 9 kaljuunaa ja halin xD |
|
| Nimi: Lucy |
08.01.2009 16:26 |
Kirjoitin pidemmän tarinan ja se poistuiJoten kirjoitin uuden!Se on kylläkin jatkotarina..Toivottavasti ei haittaa!
_____________________________________________________________ _____
Pian alkaisivat ensimmäiset huispauskisat.Luihuinen vastanaan Puuskupuh,Luihuinen on aika paha vastus mutta uskon että
Puuskupuh kyllä pärjää niille.Varsinkin kun Elisalla on nimbus2008, ja muilla sitä ei ole.
Kisa alkaa ja Elisa lähti heti siepin perään.Myös luihuisen etsijä näki siepin.Keskityin katsomaan Elisaa
ja luihiusen etsijää ja en huomannut kun Luihuinen sai jo maalin.
-Voi...Tiuskaisin itsekseni.Elisa oli kai hukannut siepin kun hän oli vain paikallaan
ja tähysteli ilmaan.Mutta pian Elisa jo lähti kiitämään siepin perään.Hän oli juuri saamassa sitä
kunnes luihuisen etsijä tuli ja tönäisi häntä.Elisa kieppui luudallaan ja putosi maahan!
-Ja Henric Gregory nappaa siepin!Eli Luihuinen voittaa! Kailotti kisojen selostaja.Joku taputti selkääni ja yritti saada huomioni.
Käännähdin,se oli joku tyttö joka piti selkänsä takana jotain ja oli tosi hengästynyt.
-Onko sinulla pöllöä?Tyttö sanoi hiljaa ja hengästyneesti.
-Juu...Oli,kunnes se katosi. Sanoin ja muistelin Willyä.Tyttö huokaisi.
-Ei voitu mitään se vain lennähti ikkkunaan ja...Olen pahoillani. Tyttö sanoi surkealla äänellä.
-Onko??..Onko Willy kuollut?!Sanoin säikähtyneesti ja odotin järkyttyneenä vastausta.
Tyttö nyökkäsi hiljaa.
jatkuu...
|
Vastaus:
Voi eiiiii
Toivottavasti jatko on iloisempi |
|
| Nimi: Ylläpito:) |
07.01.2009 21:27 |
| Eiks kukaan kirjoittele enää tarinoita? |
Vastaus:
Käyn värvää lisää oppilaitakin (siis mainostan!!) |
|
Kuulin huoneeni oven avautuvan. Sen jälkeen jonkun pienet askeleet tanssahtelivat sänkyäni kohti.
-Sisko! Heräää! pikkusiskoni tuli pomppimaan päälleni.
-Häivy! sanoin unisesti.
- Sisko, sinä lähdet tänään sinne kouluun! Marie kertoi.
Kiljaisin ja hyppäsin ylös sängystäni niin että Marie lennähti lattialle ja rupesi itkemään.
-Upsista.. Anteeksi Marie! sanoin ja vein hänet alakertaan.
Äiti istui arkkuni kanssa eteisessä vähän vihaisen näköisenä.
-Bella! Miten sinä heräät vasta nyt! äitini huusi minulle. - Laita heti se taikurirätti päällesi niin lähdetään!
Näytin kieltä äidille ja juoksin takaisin huoneeseeni. Puin kaavun ja koulupuvun päälleni ja nappasin myös koirani Möffin sänkyni alta mukaan.
Pian olimmekin lähtövalmiina eteisessä.
Juoksimme vanhalle autollemme ja aloimme hurjistella kohti King's Crossin asemaa. Äiti ajoi aika pahasti ylinopeutta.
Kun tulimme perille, kello oli jo melkein tasan yksitoista.
- Juokse Bella, juokse! Marie kikatti.
- Bella sinä myöhästyt! Ulos autosta NYT! äiti karjui. Hän otti kaiken aina vähän vakavasti.
Juoksin arkun kanssa ja Möffi kainalossani asemalle. En kuitenkaan nähnyt missään Tylypahkan pikajunaa.
- Voi voi..., valitin ja nojasin vieressäni olevaan kaiteeseen.
Tuntui siltä, kun se olisi yhtäkkiä kadonnut. Pelästyin aika lailla, ja kohta tömähdin maahan.
Olin kuitenkin jossain muualla, kun sillä likaisella jästiasemalla.
Edessäni näkyi Tylypahkan pikajuna.
Noin tunnin päästä istuin onnellisena junassa napostelemassa suklaasammakoita junan huristaessa eteenpäin.
Nukahdin kesken kaiken naama ikkunaan lättäytyneenä
ja heräsin seuraavan kerran kun juna oli pysähtynyt. Muut olivat jo ulkona.
Juoksin Möffin kanssa sinne ja seurasin isoa miestä joka viittoi ekaluokkalaisia luokseen.
Me kävelimme järven rantaan ja hyppäsimme veneisiin, joilla soudimem järveä pitkin isoon linnaan. Se taisi olla se Tylypahka.
Sisällä koulussa me ekaluokkalaiset ryntäsimme suureen ja avaraan saliin.
-Siinä ensimmäinen luokka taisikin jo tulla! Voimme aloittaa lajittelun! vanha papparainen puhui salin päässä. -Ensimmäisenä, Arthur Art!
Pieni vaaleatukkainen poika kipitti pienelle jakkaralle ja hänen päähänsä laitettiin vanha ja räsyinen hattu.
-Puuskupuh! hattu huusi.
Puuskupuhin pöytä hurrasi riemukkaasti ja poika istahti sinne.
Ennen minua lajiteltiin vielä pari oppilasta. Mutta noin viiden minuutin päästä minun nimeni huudettiin:
-Bella Billquist!
Juoksin jakkaralle ja laitoin itse hatun päähäni.
- Hmm.. Tässä onkin vaikea kakara! Taidan laittaa sinut "........." ! hattu huusi. Lopuista sanoista en oikein saanut selvää, mutta istahdin pöytään joka hurrasi eniten. Harmitti kyllä kun en tiennyt mikä tupa se oli...
Söin pari mustikkapiirakkaa, kunnes pöydästäni oppilaita alkoi lopetella ja he lähtivät, joten minä seurasin heitä oleskeluhuoneeseemme.
Istahdin sohvalle takan ääreen ja nukahdin siihen. |
Vastaus:
Tarina oli tosi hauska!xD Pääset Luihuiseen! ja saat 6 kaljuunaa =) |
|
| Nimi: Monica |
21.12.2008 18:13 |
| Heräsin aamulla siihen kun otto äitini huusi nimeäni alakerrasta. Voi ei nyt pitäisi mennä kouluun muiden pilkattavaksi! Ei yhtään kivaa! Nousin kuitenkin ylös ja puin päälleni. Tarkistin myös samalla olinko pakannut päiväkirjani mukaan. Hyvä siellä se olikin. Menin alas ja siellä otto isäni ja-äitini istuivat jo syömässä. "Monica me heitämme sinut asemalle samalla, kun menemme moikkaamaan mummua!" otto isäni sanoi. En vastannut mitään. Söin leivän ja ajattelin mennä takaisin yläkertaan omaan huoneeseeni. " Monica, tules tänne!" otto äitini sanoi. Menin hänen luokseen ja hän rupesi antamaan minulle ohjeita. -Muista olla oma itsesi!-Älä tee mitään tyhmää!-Muista harjata hiuksesi! ja kaikkea muuta. Menin yläkertaan. Tartuin harjaan ja menin peilin eteen. harjattuani mustat suorat pitkät hiukseni jäin tuijottamaan itseäni peilistä. En tiennyt mitä tapahtui mutta yhtäkkiä minulle tuli kamalan outo olo ja sitten.....En muista mitään. Olin kaatunut lattialle joskus kahdeksan aikaan aamulla. ja kun heräsin kello olikin jo 10. " Monicaa tuleppas jo! Monica Cassandra Tylerin! Nyt tänne!" otto isäni huusi alakerrasta. Menin alas raahaten matka-arkkuani. Nousimme autoon ja lähdimme ajamaan King´s crossin asemalle. matkalla mietin mitä ihmettä minulle oli aamulla tapahtunut. saavuimme asemalle ja minut saatettiin junaan. Löysin viimeisestä vaunusta paikan itselleni. Samassa osastossa istuivat jo Miley ja hänen kavereitaan. En sanonut matkalla mitään. Puin vain matkalla kaavun ylleni ja muuten istuin paikallani. Juna saapui Tylypahkaan. Menimme ulos ja seurasimme Hagridia linnnaan. lajittelu alkoi linnassa heti kun sinne saavuimme. Miley ja muut pääsivat Rohkelikkoon. Jokunen luihuiseen ja korpinkynteen ja Puuskupuhiin. Toivoin pääseväni Korpinkynteen sillä kaikki olivat sanoneet minulle että voisin päästä sinn e sillä olin hyvin viisas mutta ujo mutta sopisin silti hyvin kuulemma korpinkynteen. Pelkäsin että joutuisin Luihuiseen. No hetken päästä tuli minun vuoroni mennä lajiteltavaksi. Istuin penkille ja McGarmiwa asetti lajittelu hatun päähäni. Hattu oli päässäni hyvin kauan kunnes se huusi"......." ja juoksin suoraa tupani pöytään. Menin lajitelun jälkeen muiden tupalaisteni kanssa oleskeluhuoneeseen ja pian sitten nukkumaan.Loppu |
Vastaus:
Miley ja Miley....? etkö muuta keksi? -.-Tiedän kyllä että olet Miley,mutta etkö voi keksiä jotain muuta,muuten kiva tarina,hieman tylsä.Saat 3 kaljuunaa! |
|
| Nimi: Lucy |
21.12.2008 14:19 |
Suurensalin ovet avautuivat,siellä oli kaunista!Katto näytti yö taivaalta ja siellä oli ihanan väristä.
Näin kun Elisa juoksi puuskupuhin tuvan pöytään.Toivoin pääseväni Puuskupuhiin.Mc-Garmiva
rupesi sanelemaan eri nimiä ja oppilaat menivät yksitellen lajitteluhatun alle.
-Janice Grinnyf!Mc-Garmiva kailotti ja samalla joku tyttö juoksi sinne.Mc-Garmiva asetti hatun
tytön päähän.
-Hmmm...Rohkelikko!Lajitteluhattu mutisi.
-Lucy Granger!Mc-Garmiva huusi.Huokaisin.Menin istumaan tuolille ja lajitteluhattu laitettiin
päähäni.
-Ehkäpä...Puuskupuh!Lajitteluhattu sanoi ja puuskupuhilaiset rupesivat taputtamaan.
-Ihanaa!hihkaisin onnesta.Menin Elisan viereen istumaan,ja odotin kunnes kaikki oli lajiteltu.
-Seuratkaa tupanne valvojaoppilaita ja tutustukaa huoneisiinne!Mc-Gamiva ilmoitti.Valjoja
oppilas johdatti meidät Puuskupuhin tuvan oleskeluhuoneeseen ja sieltä makuusaleihin,
tavarani oli jo tuotu sinne.Lähdin tutkimaan tylypahkaa jotta löytäisin huomisille loitsu-tunnille.
Kävelin käytävää pitkin,ja menin kaikkien muiden luokkien ohi paitsi loitsu luokan.
Huokaisin,en ikinä löytäisi sitä luokkaa.Oli jo ilta ja päätin mennä nukkumaan,istahdin
sängylleni ja katselin ulos. Kun olin ihaillut maisemia painoin pääni tyynyyn.
Haukottelin.Oli aamu,ja puin vaatteet ylleni.Onneksi loitsutunti oli vasta
illalla.Päätin mennä aamupalalle,siellä oli vasta pari oppilasta.Vilkaisin rannekellooni,kello oli
puoli seitsemän.Puuskupuhin pöydässä oli vasta 2 poikaa,menin istumaan toiseen päähän pöytää.
Otin leivän ja voitelin sen.Pian Elisa tuli viereeni istumaan.
-Huomenta.Elisa sanoi unisesti.
-Huomenia.Sanoin Elisalle.Haukkasin palan leipää.
-Mitä ostit silloin tylyahosta kun kävit siellä?Elisa kyseli.
-Ai joo...Ostin kattilan ja kukan.Siis yrttitiedon tunneille..Sanoin ja minua väsytti kamalasti.Jos
sulkisin silmäni varmaan nukahtaisin heti.Kaadoin kurpitsamehua mukiini ja hörppäsin sitä,
se virkisti mukavasti.
-Mun pitää nyt mennä Huispaus harkkoihin.Haluaisitko sä tulla kattoo?Elisa kysyi.
-Tietenkin se olisi mahtavaa!Hihkaisin,Vihdoin tapahtuisi jotain kivaa!Elisa kävi hakemassa
Luutansa ja me lähdimme sinne,minä menin katsomoon.Elisa lensi kauniisti ja hänen luuta oli tosi nopea!
Se oli mahtavan näköistä!
LOPPU |
Vastaus:
hatun
tytön päähän.
Garmiva
rupesi
Älä tee NÄIN!
se ei
ole hyvä
juttu;(
Teit noita virheitä ainakin 6,ja se on aika rumaa-.- jos yritätä sillä kirjoittaa tarinastasi pidemmän,niin numero tässä vaan huononee..Muuteen kiva! Saat 4 kaljuunaa
-Saranna- |
|
| Nimi: nellatrix |
21.12.2008 13:09 |
Mä en tätä ekaa kopsaa mistään!
-------------------------------------------------------------------
-Nellatrix? Nellie kuiskasi oven takaa.
-Niin? Vastasin.
Nellie hivuttautui ovesta sisään ja kysyi sitten:
-Tuliko sinulle liput? Minä en saanut.
-Tuli minulle.
-Onko siinä vain yksi? Nellie kysyi kurkistellen käsieni välistä montaako lippua pitelin.
-Minä sain vaan yhden! Sanoin ja pitelin käsiäni niin hyvin kuin mahdollista ettei Nellie nähnyt lippuja.
-Ai jaa... Minun kai sitten pitää ostaa uusi...
Katselin lippujani ja huomautin sitten Nellielle:
-Tämän mukaan juna lähtee laiturilta yh deksän ja kolme neljännestä. En usko että voit ostaa näitä lippuja ööps... Ei taikovilta ihmisiltä.
-Nellie katsoi nyt jalkojeni juureen.
-Mitä? Kysyin äkkiä. Nellie kohotti katseensa käsiini.
Katsoin alas.
Olin pudottanut toisen lipuista! Nellie nyt kyllä näki että minulla oli lippu jalkojeni juuressa ja käsissäni... Minä kerron isälle! Nellie sanoi ja meni alakertaan. Hän oli minua vain 2 päivää nuorempi, mutta mistä se lapsellisuus tuli? Hän tuntui välillä ihan 5 vuotiaalta!
-Nellatrix! Kuului topakka huuto alakerrasta.
-Mitä?
-Montako kertaa olen käskenyt olla kiusaamatta Nellietä!?!?
-Odotas kun lasken... 8.
Lähdin aamiaiselle kun olin varmistanut ettei isä enää huutaisi.
-Lähdetäänkö jo? Minä kysyin äidiltä kun olimme syöneet.
-Mikä ettei, kutsu Nelliekin! Hän vastasi.
Huusin pikkusiskoani. Itse menin meikkaamaan. Ulkonäkö oli minulle kaikki kaikessa. Viistokujalla menimme ensin Ollivanderin sauvakauppaan. En ollenkan pitänyt hänestä, enkä myöskään siitä miten hänen mittanauhansa alkoi itsekseen mittailla minun hiusteni pituutta. Se mittasi jokaisen hiuksen erikseen ja pääsi puoleen väliin ennen kuin minulle tuotiin ensimmäinen sauva. Se ei tosiaankaan sopinut minulle. Se näytti INHOAVAN minua. Se alkoi tökkiä minua kylkiin ja sitten sotkeutui tukkaani. Seuraava sauva ei reagoinut. Seuraava sitten taisi sopia minulle kuin nakutettu, sillä se taikoi itsestään hupparin vetoketjuni ehjäksi. Kun olimme ostaneet kaiken tarvittavan äidin velhoraha säästöillä (äidin veli oli antanut osan rahastansa äidille kuoltuaan.) menimme hakemaan myös omia säästöjämme. (Loppuja rahoja hän ei oikein osannut sijoittaa joten antoi ne meille, siskonsa lapsille jotka olimme vielä ihan pieniä.) Menimme omiin holveihimme ihan HIRVEILLÄ vaunuilla ja minä oksensinkin reunan yli, ne olivat tosi, TOSI nopeita ja luulin jo nähneeni LOHIKÄÄRMEEN yhden kaukaisen holvin edessä! No holvimme olivat suorastaan TÄYNNÄ rahoja, joita nimitettiin kaljuunoiksi, sirpeiksi ja sulmuiksi. Sulloimme rahapussimme täyteen noita outoja rahoja ja matkasimme pois päin jolloin en onneksi oksentanut. Ostimme vielä kirjat ja noidankattilan, sillä vain niihin ei enää ollut varaa äidin rahoilla.
Kahden kuukauden kuluttua:
-Pitäkää kiirettä, juna lähtee minuutin kuluttua!!! Äiti kirkui peräämme kun ampaisimme kaiteen läpi asemalle yhdeksän ja kolme neljännestä. Siellä meitä odotti jo tulenpunainen pikajuna! kapusimme kyytiin ja raahasimme matkalaukkujamme perässä. Menimme vaunuosastoon joka oli melkein tyhjä, lukuun ottamatta yhtä tyttöä, ilmeisesti hänkin oli menossa ekalle.
-Hei, mikä on sinun nimesi? Minun nimeni on Nellatrix ja hän on siskoni Nellie.
-Hei, oletteko tekin menossa ekalle? Minun nimeni on Jennice, voitte sanoa Jen!
-Ekalla mekin! Onko sinulla sisaruksia? Kysyin.
-Ei ole, mihin tupaan te uskotte kuuluvanne?
-Tupaan? Kysyin yhteen ääneen Nellien kanssa.
-Ette selvästikään ole velhoperheestä. Tupia on Tylypahkassa 4. Rohkelikko, Luihuinen, Korpinkynsi ja Puuskupuh. Ne nimet tulevat tylypahkan perustajilta. Nykyisin tupiin lajittelee lajitteluhattu. En usko että menen itse Luihuiseen. Luihuisesta melkein kaikki ovat tulleet pimeyden velhoiksi. Liittyneet tiedät kai kenen joukkoihin.
-Tiedät kai kenen? Kysyin ihmeissäni.
-Pimeyden velho, maailman mahtavin pimeyden ruhtinas. Jotkut on sitämieltä että Albus Dumbledore on vieläkin mahtavampi, se on kyllä itseasiassa totta.
Pulska noita rymisti vaunumme kohdalle karkkikärryn kanssa. Ostimme siitä kurpitsaleivoksia ja suklaasammakoita. Melkein kaikki suklaasammakot karkasivat meiltä, ne hyppäsivät aina vain yhden hypyn, mutta aina ulos ikkunasta. Lopulta Nellie älysi sulkea ikkunan. TUUUTPUUUT! Kuului ja juna pysähtyi Tylypahkan laitamille. Tänne päin ykköset, tänne päin! Seurasin jättiläistä nimeltä Hagrid, enkä pelännyt tai jännittänyt ollenkaan, varmaan siksi että olin vain niin innoissani. Soudimme veneillä rantaan. Olin aika helpottunut päästessäni rantaan, sillä olin nähnyt jonkun jättimäisen ja lonkeroisen luikertelevan järven syvyyksissä. Odotimme eteis aulassa että meidät lajiteltaisiin. Kaikkia jännitti hirveästi, minä en kylläkään jännittänyt paljoa. Näin kun aaveet leijuivat ristiin rastiin eteis aulassa. Viimein professori McGarmiwa johti meidät suureen saliin. Minä olin toiseksi ensimmäinen lajiteltava. Kiipesin suuren salin eteen ja istuin jakkaralle. Laitoin hatun päähäni, se valahti heti kasvoilleni. Ei luihuiseen, ei luihuiseen! Ajattelin epätoivoissani...
Lajittelun jälkeen siirryin suoraan makuusaliin ja nukkumaan. Olin hyvin tyytyväinen tuvasta johon jouduin, sillä Nellie ja ja Jen olivat myös samassa tuvassa. Loppu♥♦ |
Vastaus:
Vautsi! Mahtava tarina xP oot kirjoittanu Nelliestä ihasti alussa <3333333333333333333333333333 siis kun se lippu katosi ja voi Nellie rukka.. mutta kirjoitusvirheitä löytyy aika paljonkin saat 7 kaljuunaa |
|
Heräsin hätkähtäen.
Katsoin kelloa varmistaakseni,etten myöhästyisi.
Onnekseni se oli vasta kuusi aamulla...Seuraavaksi minun piti etsiä syy,miksi heräsin.
"Huih!"Kiljaisin. Edessäni kökötti pieni ja uteliaan näköinen pöllö. Se naksutteli nokkaansa,ja tepasteli minun peittoni päällä.Sen silmät olivat suuret ja se katseli herkeämättä minuun.
"Hei? Kukas sinä olet?"Minä kysyin siltä arasti. Se naksutteli jälleen nokkaansa.
"Äiti! Isä!"Huusin isosti.Odotin vähän aikaa,kunnes muistin,paljonko kello oli.
"Pahus!"Mutisin ja nousin sängystäni.Pöllö oli suloinen. Avasin ikkunani ja yritin hätistellä sitä pois,vaikka salaa mielessäni toivoin,että se olisi jäänyt Putsin seuraksi.
Pöllö ei edes liikahtanut.Se vain katsoi ikkunaan,sitten minuun.Suloisilla suurilla silmillään.
"Etkö aio lentää omistajasi luokse?"Minä kysyin. Pöllö Naksutteli jälleen nokkaansa.
Toivoin salaa,ettei sillä ole omistajaa.
Jatkuu ^^
|
Vastaus:
¨Jatkahan |
|
| Nimi: Cassandra |
21.12.2008 10:38 |
Oli kuuma kesä.Aurinko paistoi täydeltä terältä,eikä huolta juuri ollutkaan.Minä,Cassandra makoilin kotipihani nurmikolla,ihailemassa lintuja,jotka kaartelivat korkealla yläpuolellani.Rakastin luontoa.En ehkä tiennyt mitään ihanempaa,kuin eläimet ja kasvit.Se toki kulki sukuni verissä.Koko sukumme oli ollut täynnä puhdasverisiä taikaeläintenhoitajia,riistan vartijoita ja luonnontieteiliöitä.Äitini ja isäni olivat taikaeläintenhoitjia.He rakastivat työtään ja työskentelivät eläinten parissa joka päivä.Suljin silmäni hetkeksi.Puun varjossa oli ihana makoilla,ja uneksia.Tunsin kasvoillani kuinka tuuli pyyhki keveästi ylitseni.Aukaisin silmäni ja nousin istumaan.Aurinko oli mennyt pilveen.Oli tulossa sade.Näin pieniä keijukaisia.Ne olivat kauniita ja taijanomaisia.Ne lensivät minut huomattuaan turvaan puun koloon.Juoksin sisälle,omaan huoneeseeni.Otin vihkon ja aloin raapustamaan siihen kuvaa.Se esitti keijua.kuulin kun äiti ja isä saapuivat kotiin.Kello oli jo paljon.Menin nukkumaan.Nukahdin heti.Loppu.
sori,tosta lopusta tuli hiukan tyhmä,kun mulla on hiukan kiire.pitää leipoa pipareita jouluksi! |
Vastaus:
Kiva ja rento tarina.Siinä oli kyllä ärsyttävää töksähtelyä,kun niin paljon pieniä lauseita pötköön! ja se oli aika lyhyt xD Mutta saat 1 kaljuunan.Älä loukkaannu mutta täällä annetaan vaan vähän! Kaupassa on aika halpaa. |
|
| Nimi: nellatrix |
19.12.2008 20:16 |
Nellatrix, herätys! Äiti herätti minut. Oma herätyskelloni ei toiminut! Puin, ja menin alakertaan syömään.
- Onnea, kulta! Isä sanoi.
- Mitä, täh? Kysyin.
- Etkö muista? Tänään on syntymäpäiväsi! Äiti vastasi minulle.
- Ai niin!!! Sanoin.
Minulla ei ollut ystäviä tässä kylässä, eikä paljon sukulaisia, joten en pitänyt koskaan synttärikutsuja.
Äiti kirkaisi ja pudotti maitokannun, isä kurkkasi aamun sanomalehden takaa. Työnnyin äidin ohitse katsomaan mitä tapahtui. Väistelin samalla maitolätäköitä joita oli syntynyt kun äiti pudotti kannun. Se olikin vain pöllö. Niin, se oli vain pöllö, mutta nyt oli AAMU. Eiväthän pöllöt lentele päivänvalossa! Vai lentelevätkö? Kun katsoin sitä tarkemmin, huomasin että se kantoi kirjettä. Kuka muka lähettäisi kirjeitä PÖLLÖLLÄ? Tavan outoudesta huolimatta nappasin kirjeen pöllön nokasta ja katsoin sitä. Siihen oli painettu vihreällä musteella osoitteemme. Avasin sen ja luin:
Hyvä neiti Cacakilla.
Teidät on hyväksytty Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun. Odotamme vastaustanne viimestään 31 heinäkuuta. Lähetämme vastauksenne jälkeen matkaliput sekä kirjaluettelon. Luin kirjeen kolme kertaa läpi jotten varmasti ollut erehtynyt. Siinähän sanottiin noitien ja velhojen koulu!
Luin kirjeen vielä ääneen äidilleni ja isälleni. Isä vain tuijotti.
- Et ole ainoa noita suvussamme! Äiti sanoi viimein.
- Miten niin? Kysyin ja ihmettelin kuinka iloiselta ja HÄMMÄSTYMÄTTÖMÄLTÄ hän näytti. Olisin luullut että hän olisi vain ihmetellyt.
- Veljeni oli myös noita! Äiti sanoi.
Isäkin näytti nyt vain iloiselta.
- MEIDÄN TYTTÖMME ON NOITA!!!!! Äiti huudahti pian ja ryntäsi halaamaan minua. Isä oli suorastaan SANATON. Hänkin halasi minua.
- Minä menen kirjoittamaan vastauksen! Sanoin ja hyppelin ilosta yläkertaan. Raapustin vastauksen:
Pääsen tylypahkankouluun 1 syyskuuta, ja voisitteko lähettää vastauksenne mahdollisimman pian!
Annoin vastauksen pöllölle ja se liihotti ikkunasta ulos. Menin takaisin alakertaan. ÄITI JA ISÄ!!! MINÄ SAIN KIRJEEN, MINÄ SAIN KUTSUN TYLYPAHKAN NOITIEN JA VELHOJEN KOULUUN! Pikkusiskoni huusi ja ryntäsi alakertaan. Kun sanon "pikkusisko" en tarkoita että hän olisi minua vaikkapa 2 vuotta nuorempi. Meidän olisi pitänyt olla kaksoset, mutta pikkusiskoni Nellie syntyikin vasta 2 päivän kuluttua.
- Sinäkin! Isä huusi ja nosti Nellien ilmaan.
- Minäkin pääsen sinne! Huusin ja ryntäsin Nellietä vastaan.
-Mene sinäkin kirjoittamaan vastaus niin jos liput ja kirjaluettelo tulevat pian, voisimme mennä jo vaikkapa perjantaina Viistokujalle ostamaan kamppeet teille! Äiti sanoi.
Kahden päivän kuluttua, perjantaina:
Heräsin aamulla rääkäisyyn ja siipien havinaan. Pöllö oli liihottanut avoimesta ikkunasta sisään tuomaan vastauksen.
Siinä luki mitä meidän piti hankkia ensimmäistä kouluvuotta varten.
JATKUU!
(eihän haittaa kun laitan aloitustarinan kahteen osaan??????) |
Vastaus:
Ei haittaa,tarina oli mahtava!!
Mutta ainoa toiveeni on,ettet ole kopsannut sitä mistään!!Jatkahan ahkerasti..;D |
|
| Nimi: Monica |
19.12.2008 18:29 |
Oli ilta. Miley oli pudonnut tänään rappusia alas hyvin pahasti. Kävin nukkumaan. Uneni oli hirveää. Siinä olin se vauva joka putosi mieheltä ja naiselta ennen kun he katosivat. Hetken kuluttua ankeuttajia virtasi valtava määrä linnasta josta mies ja nainen olivat paenneet. Yksi ankeuttajista tuli kohti minua. Se leijui ylläni ja laski huppunsa. Se avasi suunsa ja.....Sitten se uni loppui. Putosin sängystä. Oliko tuo tapahtunut oikeasti? Olinko meinannut saada ankettajan suudelman? Se ei voinut olla totta! Se ie voinut! Minähän elän. En siis ollut saanut ankeuttajalta suudelmaa ja se on hyvä asia. Mutta olisi kyllä kiva tietää misää vanhempani ja se siskoni ovat tällä hetkellä. katsoin kelloa ja se näytti yhdeksää. Puin vaatteet ylleni ja lähdin suureen saliin aamiaiselle. Miley oli jo siellä kavereinensa. Menin Korpinkynnen pöytään tavanomaiselle paikalleni. Söin vikkelästi ja menin sitten Mileyn ja muiden luo.
"Moi!" Sanoin yllättävän iloisesti. Kaikki sanoivat minullekkin moi.
"Monica! Minun on keroottava sinulle ja Veronicalle jotain!" Miley sanoi meillä yhtäkkiä. "Mitä nyt?" Veronica kysyi Mileyltä.
"No kun sain selville, että sinä Monica ja veronica sinä olette kaksosia! Kaikki täsmään sain kirjeen jossa mainittiin riipuksistanne!" Miley sanoi ja jäi selvästi odottamaan reaktiotamme. "Oletko nyt aivan varma ja tosissasi? Mitä sinä oikein hourit?" Veronica kysyi. "En mitään katsokaa toisianne!" Miley sanoi meille ja kuiskasi sitten jotain Jerelle. katsoin Veronicaa ja hänkin katsoi minua. hänellä oli riipus jossa oli vain erikirjain kuin minulla. Hänellä oli vaaleat hiukset ja siniset silmät ja jotenkuten silti näytti minulta. " Si..sinä tosiaan olet kaksoissiskoni!" Totesin änkyttäen. Aloin itkeä ja lähdin siksi juoksemaan pois suuresta salista. Miley ja muut yrittivät huuta nimeäni ja pyysivät minua jäämään suureen saliin. Mutta en silti pysähtynyt. Juoksin vain eteenpäin ja en edes tiennyt minne olin menossa. Jouksin vain eteenpäin kunnes löysin erikoisen kaytävän. Minä itkin ja toivoin kävellessäni edes takasin löytäväni jonkun laisen ihanan paikan, jossa voisin olla rauhassa ja sinne pääsisivät vain sellaiset ihmiset jotka todella välittävät minusta mutta eivät Miley ja veronica ennen kuin toisin määrään. Kun olin kävellyt käytävällä kolme kertaa edes takaisin seinään joka oli ollut tyhjä oli ilmestynyt ovi. menin varovasti oven luo. Ovasin sen ja sen takaa muodostui ihana paikka juuri sellainen jota oli toivonut. Oli löytänyt tarvehuoneen. Menin sisään enkä enää itkenyt vaan tutkin huonetta. yhtäkkiä muistin etten tiennyt missä päin linnaa tarvehuone on joten en mitenkään osaisi takaisin oleskeluhuoneeseen. Jäin huoneeseen ja löysin sieltä hyvän kirjan jota olin aloittanut lukemaan mutta sitten se oli hukkunut. Uppouduin kirjaan täysin enkä huomannut ajan kulkua nekä muistanut yhtään mitää. Luin vain kirjaa. Kirja kertoi tytöstä joka oli umpirakastunut poikaan mutta poijalla oli jo tyttöystävä. Kirja oli ihana. Yhtäkkiä havaitsin jonkun seisovan voeressäni. Nostin katseeni kirjasta ja suljin sen. Vieressäni seisoi poika joka oli hymyillyt minulle. Hänellä oli kirjeeltä näyttävä lappunen kädessään. Hän antoi kirjeen minulle sanomatta sanaakaan. Otin kirjeen pojalta ja aloin lukea sitä. Pojan käsiala ei ollut yhtäharakan varpaita kuin muiden poikien. kirje oli ihana.
Moi Monica! Olet varmasti jo huomannut kuinka olen hymyillyt sinulle! No minä todella pidän sinusta siis pidän, välitän. Vaikka luulet olevasi et mitään minulle olet enemmän paljon enemmän.
T: Johnny.
katsoin taas poikaa. Hän oli kivan näköinen ja pidin hänestä ehkä vähän. Kysyin pojalta, että tiesikö hän missä oleskeluhuone on sillä huomasin olleeeni tarvehuoneessa niin kauan että kello oli jo 8 illalla. Poika sanoi että hän tietää ja lupasi saattaa minut Oleskeluhuoneen ovelle. Matkalla kerroin pojalle minusta ja Veronicasta ja hän sanoi minulle että kaverini olivat ollet hyvin huolissaan minusta. Mutta minä päätin selvittää asiat vasta huomenna koska minua väsytti aivan kauheasti ja halusin vielä sulatella asioita. Hyvästelin Johnnyn ja menin sitten suoraaan nukkumaan. LOPPU! Toivottavasti tää kelpaa!
|
Vastaus:
Kuules Monica!
Sinua ei vielä ole lajiteltu,ja et voi noin vain kopioida tarinoita muualta.
Ja tämän pitää olla aloitustarina!
Sori kun ei kelpaa,kirjoita uusi tarina. |
|
| Nimi: Lucy |
19.12.2008 13:32 |
| Hihii!tuli aika lyhyt toivottavasti ei haittaa... |
Vastaus:
Ei |
|
| Nimi: Lucy |
19.12.2008 13:31 |
Tässä olisi eka tarinanixD
__________________________________
Astuin sisään junaan.Olin saanut kirjeen tylypahkaan!
Etsin jonkun tyhjän paikan.Istuiduin.Juna käynnistyi ja lähdimme liikkeelle,vilkutin äidilleni,Hän oli myös velho kuten isänikin.
-Moi.Onko tuo vapaa paikka?Joku kivan näköinen tyttö kysyi ja osoitti viereistä paikkaa.
-Juu on se,Istu vaan.Vastasin hänelle.Tyttö näytti vanhemmalta kuin minä ja uskoisin että hän on ainakin kakkosella.Hän teki jonkun loitsun ja penkistä lähti kaikki pölyt!
-Vau siistiä!Millä luokalla sä oot?Kysyin tytöltä.
-Vitosella,muuten minä olen Elisa.Tyttö esitteli itsensä.
-Mä oon Lucy.Minäkin esittelin itseni.
-Hei sinulla on tahra paidassa.Elisa sanoi.Vilkaisin paitaani samalla Elisa heilautti taikasauvaansa ja tahra hävisi!Hän oli hyvä taikomaan.Katsoin hänen tavaroitaan,Hänellä oli Nimbus 2008!!
-Vau!ootko sä huispausjoukkueessa?Kysyin Elisalta ja Ihailin luutaa.
-Jep,Etsijä.Elisa sanoi.
-Missä tuvassa?Kysyin heti perään.
-Puuskupuhissa.Elisa tokaisi.Juna pysähtyi.Olimme perillä!Ryntäsin ulos junasta.
Tylypahka näytti taivaalliselta ilta-auringossa!Meidät käskettiin veneisiin ja me soudimme hiljaa kohti tylypahkan portteja.
Loppu |
Vastaus:
Nimbus 2008 xDxD
Tosi ihaaaanaa tarina ♥♥♥♥♥♥♥ Olet varmasti nyt Puuskupuhissa!!!! Joo,no tästä saat 2 kaljuunaa xD |
|
| Nimi: Melissa |
18.12.2008 14:12 |
Koputtelin häkkiä varmistaakseni,oliko Putsi siellä.Se karahti,ja se taisi siis olla siellä.
Putsi oli aika äkäinen ja vanha pöllö.Olen ruinannut äidiltä uutta,mutta äiti sanoi,että saan paremman ja uuden pöllön,kun Putsi kuolee.Julmasti sanottu pöllö raukkaa kohtaan?
Pidin kovasti Putsista,ja se oli minun paras ystäväni.Mutta Se oli jo niin vanha,että aloin pelätä pahinta.Tahdon,että se elää vielä piiiiiiiiiitkästi!
Nostin Putsin häkin sängylleni,jonka päällä oli myös iso matkalaukku,sekä kassi,jossa oli kaikki muut turhat tavarani.
Ja Putsin TARPEELLISET tavarat,joita nimitin heppuleiksi.
Ne olivat sen kummallisempia otuksia,joista Putsi piti,ja kovasti.Ne olivat kuin.....kummallisia ja hauskoja voodoo nukkeja,ja niitä oli peräti kahdeksan.Säilytin niitä silkasta säälistä Putsia kohtaan.
Nimittäin kerran kun olin yrittänyt heittää niitä pois,Putsi oli vinkunut ja kiljunut,nokkinut ja raapinut,kunnes minä hain ne takaisin roskiksesta.
Kai se Oli vain sitä ihmeellistä pöllöä.
"Melissa? Valmista? "Äiti huusi alhaalta.
"Joo!"Huudahdin aika hiljaa,ääni käheänä.Olin nimittäin joutunut viemään Putsin kanssa sateessa pikkuisia Heppuleita lenkille.Taisin olla kuumeessa..
Ja vieläpä silloin,kun piti mennä suureen Tylypahkan kouluun.
Jännitin sitä kovasti.
Olin nimittäin,puliverinen noita! Äitini oli jästi,mutta isäni velho,ja nyt,kun täytän yksitoista,pääsen viimeinkin tuohon ylistettyyn,mahtavaan taikakouluun. |
Vastaus:
Hauska ja Ihana aloitustarina! ♥^^Kerrot mukavasti kotona olemisesta,sekä yksityis kohdasta,pöllöstäsi.Hyvä Melissa! Kirjoitusvirheettömyyttä oli aikas lailla ;D Ainiin xD saat 2 kaljuunaa |
|
| Tänne tarinat! Nimi on päiväkirja,mutta tarinoita ei tarvitse kirjoittaa päiväkirja muodossa!!! |
|
|
|
