|
|
| Nimi: Hydriette |
26.11.2010 08:38 |
Tarinassa Lily ^^
Ensimmäiset oppitunnit lähestyivät, ja kuka olisi uskonut, mutta minua jännitti vietävästi. Kurkin koko ajan lukujärjestystä maanantai aamuna, etten vaan menisi väärälle tunnille tai muuta kamalaa. Meillä oli yhteistunti Rohkelikkojen kanssa. Liemiä. Kipitin hyvissä ajoin tyrmiin, missä sijaitsivat liemiluokat, ja jäin jännittyneenä odottelemaan. Pian joku punatukkainen Rohkelikko tyttö tuli eteeni ja esittäytyi:
" Hei, olen Lily C'artoen."
Kättelimme ja kerroin nimeni.
"Huh, voi että kun minua jännittää, olen varmaan tosi huono.." Lily puuhaisi. Hymyilin myötätuntoisena.
"Älä huoli, minuakin jännittää, tämä on eka tuntini! Seuraavaksi loitsuja."
Lilyn kasvot kirkastuivat.
"Huh, en siis ole yksin! Hei, millon teillä on lentotunnit?"
Mietin hetken ja koska olin opetellut lukujärjestyksen suunnilleen ulkoa, muistin että ruokailun jälkeisenä tuntina mentäisiin kokeilemaan luutia.
"Tänään ruokailun jälkeen, entä teillä?"
"Ihan äsken! Se oli mahtavaa! En ollut ennen lentänyt ja se sujui hyvin.." Lily haaveksi ylpeänä.
"Ai," Sanoin yllättyneen," Minä olen monta kertaa kotona, olen jo aika hyvä. Ja olen toki huispannutkin!" Pulputin ylpeänä.
Liemitunnilla suunnittelin ajatuksissani lentotuntia ja miten pyrkisin huispausjoukkueeseen. Olisi mahtavaa olla Puuskupuhin pitäjä.
Se oli pieni mutten tykkää jatkuu tarinoista joten tämä oli tässä! |
Vastaus:
Lyhyt, ytimekäs, selvä, muutama virhe, ja loistavasti kerrottu! Olet hyvä tässä  ~ Saat 12 tuparia Puuskupuhille ja itsellesi 6 kaljuunaa ^w^ (Kiitos Mary hymiöstä!  )
♥ Tha |
|
| Nimi: Lily |
25.11.2010 14:03 |
jatkoa// Oppitunteja ja mokia osa 2
Istahdin luudalleni ja tunsin, kuinka se kantoi minua alusta alkaen. Ihana tunne, ajattelin. Osaisinkohan lentää, vai olisinko surkea. Jännitys poltteli päätäni.
Opettaja komensi meitä nousemaan ilmaan ja palaamaan maahan. Minua pelotti nyt tosissaan, mutta rohkeasti ponkaisin maasta ja tunsin nousevani ylös. Mietin, palaisinko maahan. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että palaisin maahan. Käänsin lutani kohti maata ja aloitin hurjan laskeutumisen. juuri ennen maata suoristin luutani ja laskeuduin pehmeästi nurmikolle. Opettaja taputti käsiään ja osoitti suosiotaan. Minulla oli mahtava olo! Olin nimittäin ollut ainoa, joka oli onnistunut niin hyvin
Lentotunti loppui, ja minä olin yhtä hymyä. Huomasin yhtäkkiä erään tytön, joka tuli kavereittensa kanssa luokseni. Luihuisia, ajattelin. Yritin poistua ripästi, mutta he saivat minut nopeasti kiinni. "Mitäs nörtti?" eräs heistä kysyi. Minä en vastannut, ja he alkoivat nauraa. "Kato peiliin", tokaisin tytölle ja menin pois. Yhtäkkiä tajusin kuka se oli ollut. Se oli Isadora. Hän oli kuulemma KAMALAN ilkeä. No niin olikin..
Menin liemitunnille, ja minua jänitti suunnattomasti. Opettajamme oli prof. Kuhnusarvio ja miknua jännitti. En ollut nähnyt häntä aikaisemmin, hän oli kuulemma uusi opettaja. Minä oletin olevani SURKEA taikajuomissa, joten odotin jännityksellä oppituntia. Toisaalta, kaikki muuhan oli onnistunut LOISTAVASTI.. Joten, miksei tämäkin?
Astuin taikajuomaluokkaan, ja pistävä liemien ja yrttien haju tunki alitajuntaani. Mitäköhän tästäkin tulisi?
jatkuu kolamnnessa osassa ;3 |
Vastaus:
Voi toivottavasti liemi tunti onnistuu! Hyvä pätkänen ^.^
♥ Thaleia |
|
| Nimi: Mary Lambert |
21.11.2010 19:11 |
Jatkoa.. Anteeks, en voinukkaan kirjottaa sillon vaikka lupasin 
----------------------
Pian pääsimmekin suureen saliin.
Suuri sali oli upea! Salia valaisivat lukuisat kynttilät ja ne kynttilät leijuivat ilmassa.
Salin päässä on pitkä pöytä jossa istuu opettajia.
Siellä on myös jakkara jonka päällä on hattu.
Jakkaran vieressä seisoo opettaja, hänellä on kädessään pitkä lista.
''Mary Lambert!'' opettaja huutaa.
Vihdoin on minun vuoroni. Kipitän salin eteen ja istun jakkaralle.
Opettaja laittaa hatun päähäni.
''Hmm..laittaisinko sinut Korpinkynteen.. hmm.. nyt tiedän..'' hattu puhuu ''LUIHUINEN!''
Luihuisen pöytä taputtaa.
Lasken hatun jakkaralle ja kipitän luihuisen pöytään.
Samaan tupaan oli tullut myös junassa tapaamani Alice.
"Lucy Moonlight!"
Pitkä vaaleahiuksinen tyttö menee jakkaralle.
"PUUSKUPUH!" hattu huutaa.
Tyttö kipittää puuskupuhin pöytään ja saa raikuvat taputukset.
Kun kaikki ykkösluokkalaiset on lajiteltu ja rehtori on pitänyt puheensa pöytään ilmestyy ruokaa.
Näin paljon ruokaa en ole ikinä nähnytkään!
Alan syömään.
Kun pääsemme pois salista menemme suoraan Luihuisten oleskeluhuoneeseen.
Tyttöjen makuusalissa onkin jo menossa pieni kina kuka saa minkäkin pedin. Minä menen mahdollisimman reunaan. Alice tuleekin viereiseen petiin.
''Mahtavaa!'' Alice huutaa innoissaan kun hän hyppää omaan sänkyynsä. Sängyt ovat pehmeitä ja mukavia.
"Niin" sanon ja hypin superjoustavalla sängylläni.
Muutkin tytöt ovat valinneet jo petinsä.
Myöhemmin kun olemme tutustuneet ja kertoneet ''elämänkertamme''
sammutamme valot ja rupeamme nukkumaan.
Tämä on ollut elämäni yksi parhaimmista päivistä!
--------------------------------
Loppu (: |
Vastaus:
Hyvä tarina ja ei yhtään tylsä! Ja tosi pitkä, kun pätkät kokoaa yhteen. Alicekin vaikuttaa kivalta. Hihii, saat 20 kaljuunaa ja 25 tuparia. Voi voi, toivottavasti ei tullut liikaa..
♥ Tha |
|
| Nimi: ismi |
21.11.2010 11:53 |
| ja thaleija oli aina ollut liian kamrea minulle joten en ikinä tulisi antamaan hänelle. |
Vastaus:
Selvä .
♥ Tha |
|
| Nimi: Ismella Liitula "Ismi" |
21.11.2010 11:52 |
| christiani ash oli alkanut tykätä musta. olimme tapailleet liemi tunneilla. kuhnusarvio tykkää kun me suudellaan. kun sillä ei itellä oo kettään. mutta sain liemi kokeesta 10-. christiani anto lahjan ku oli ylpee musta se oli pingviini. (ps. voitteko lisätä sen mun tavaroihin?) -ih. kiitos! sanoin. olimme molemmat ylpeitä ja rakastuneita. |
Vastaus:
Ei, ei voida lisätä jos kaupassa ei ole sellaista ja jos Christian ei ole sitä ostanut. Tällaiset asiat sovitaan hänen kanssaan. Tarina oli lyhyt, paljon kirjoitusvirheitä ja muuta tyhmää. Saat tupapisteen.
♥ Tha |
|
| Nimi: Lily |
20.11.2010 21:09 |
| Sori k-virheet ;3 |
Vastaus:
Ei se mitään sitä sattuu. Arvostelen ihanaiset tarinanne kotona pian tänään ! 
Tha |
|
| Nimi: Lily |
20.11.2010 09:08 |
Oppitunteja ja mokia osa 1
Heräsin aamulla pirteänä makuusalissa ja katselin ympärilleni. Kaikki muut nukkuivat,ehtisin pukea ihan hyvin. Otin koulukaapuni ja hemeeni ja katselin niitä, ihanathan ne olivat. Värit sopivat punaisiin hiuksiini. Vedin paitani päälle ja samoin hameen. Ne olivat aika tiukat. Ei se minua haitannut, mutta ne olivat ehkä hiukan epämiellyttävät. Viitta jonka oi vetää lämmikkeeksi päälle oli pian jo ylläni, koska se oli söpö. Taikasauva sinne taskuun, se piti pitää aina mukana. Ajattelin kokeilla erästä yksinkertaista loitsua. "Valois Maksimum!" kuiskasin ja pidin taikasauvaani edessäni. Ihana tunne levisi minuun, kun valo tulvi taikasauvani päästä. Osasin edes jotain. Lentotunnit lähinnä kauhistuttivat minua, en varmaankaan osaisi lentää. Olin jo pukenut, joten sujautin taikasauvan takaisin taskuuni ja päätin lähteä kohti suurta salia aamiaiselle. Minusta tylypahkan käytävillä oli kiva kävellä. Suuri sali lähestyi ja näin tupakummitukset kaikessa hienoudessaaan (jos Luihuisen kummitusta ei lasketa) Kävelin suureen saliin ja huomasin sen olevan YHÄ melko tyhjä. Istuin kuitenkin ja katsoin mitä oli tarjolla. Paahdeettuja ja paisteuuja nakkeja,Pannukakkua hillolla,paahtoleipää,juustoa,salaattia tomaattia ja teetä. Ihanaa. Kurpistsamehuakin onneksi oli. Minä nautin aamiaista, kun eräs tyttö tuli saliin. Hän istui minun viereeni. Tunnistin hänet tytöksi, joka nukkui samassa makuusalissa kuin minäkin. Me aloimme jutella ja minulle selvisi, että tytön nimi on Janicta. Meistä tuli heit nhhyvät ystävät. Minä juttelin hänelle niitä näitä ja kyselinkin paljon asioita. Menimme ruokailun jälkeen yhdessä hakemaan lukujärjestyksemme tuvanjohtajaltamme, jonka nimeä en delleenkään tiennyt. Hän ojensi ne meille ja neuvoi meidät ensimmäiseksi lentotnunnille, joka olisi ulkona. Minua alkoi nyt jännittää. Menimme nopeasti kentälle koululaukkujemme kanssa ja löysimme lentotunnit jo pian. Minua ihmetytti miten tavallisilta luudat näyttivät. Ainoa erikoisuus niissä oli se, että niillä pystyi lentämään. Opettaja ojensi meille luudat ja huomasin, että siellä oli miutakin..
//jatkuu ssitten,kun jatkuu//
Voinko muuten käyttää tylyphakan opettajia? |
Vastaus:
Paljon virheitä :/ Mutta maltettu! Ei kiirehdintää vaan hyvä kuvailu! ; )) Saat nyt 3 tupapistettä aktiivisuudesta
Tha |
|
| Nimi: Lily |
20.11.2010 08:53 |
Suuren salin ovet avautuivat hiukan naristen ja kaiki nousiavt varpailleen. Minäkin kurkistelin naisen selän takaa. En tiedä hänen nimeään, mutta hän on aika tiukka ja pitkä. Salissa istui jo paljon oppilaita, mikä hämmästytti minua.Äiti ei ollut selittänyt mionulle mitään, joten en tiennytkään mitään. Kävelimme sisälle saliin ja katselin ympärilleni. Neljä pitkää pöytää jököttivät salissa ja niiden ääressä oli massiiviset penkit. Penkeillä istui oppilaita, jotka katselivat meitä kiinnostuneina, osa katsoi meitä tylsistyneinä. Yhtäkkiä katseeni osui kattoon. Se oli ihmeellinen. Se näytti taivaalta, jolla tuikki kasoittain kirkkaita tähtiä. Ihmeellistä kerta kaikkiaan! Lopult tulimme salin toiseen päähän ja katsoin eteeni. Siellä oli vielä yksi pitkä pöytä, jonka ääressä istuivat kaiketi opettajat ja muu henkilökunta. Nainen järjesti meidät puolikaareen ja alkoi selittää ohjeita. "Kun sanon nimenne, menette istumaan tuolle jakkaralle ja asetatte hatun päähänne. Kun hattu sanoo tupanne nimen mentte istumaan tupapöytäänne",nainen päätti selostuksensa ja avasi paksun pergamenttirullan ja aloitti: "Lily C'artoen", miksi minun nimeni ensimmäisenä? Kävelin jalat täristen jakkaran luo ja istahdin. Katsoin hattua hetken ja asetin sen sitten päähäni. Hattu sanoin hetkeäkään empimättä (no 2 minuutin kuluttua) "ROHKELIKKO" Koko sali kuuli sen ja alkoi taputtaa hurjasti. Nousin hyvillä mielin ja setin hatun paikoilleen ja juoksin kirkkaanpunaisin ja keltaisin värein koristeltuun pöytään.
Istuin jonkun tytön viereen. Hän moikkasi miua ja kertoili hauskoja juttuja Tylypahkasta. Minusta tuntui, että kuolisin nälkään. Tyttö kehotti odottamaan hetken ja vakuutti, että hämmästyisin pian. Niin hämmästyinkin. Kun lajittelu loppui joku nousi ja sanoi Hyvää ruokahalua. Sitten katsoin lautastani ja tyhjiä ruoka-astioita. Ihmeekseni ne olivat yhtäkkiä täynnä mitä herkullisimpia ruokalajeja. Keitettyjä perunoita,paistettuja perunoita,Uuniperunoita,Lampaanpaistia,Herneitä,Porkkanoita voisulassa ja kaikkea herkullista mitä kuvitella saattaa. Söin itseni ihan täyteen ja ihmetyksekseni jälkiruoka tupsahti yhtäkkiä jostakin esiin ja lautaset puhdistuivat. Jälkiruokaakin oli monenlaista. Siirappikauukua,Suklaakeksejä,Omenapiirasta,Karkkeja ja paljon muutakin siellä oli. Söin itseni ähkyyn asti täyteen ja sittenhän minua väsytti ihan MAHDOTTOMASTI. Junamatkakin oli ollut rasittava.
Makuusali oli iihana. Peti oli pitkä ja leveä, parisängyn kokoinen (heh).. Istuin sinne ja hätkähdin miten sinne upposi. Ihana tunne! Hämmästyin miten väsynyt oikeastaan olin ja vaihdoinkin pikimmiten pyjamani ja meinn nukkumaan. Kello olikin jo puoli kymmenen ja huomenna olisi ensimmäiset koulutunnit. Minua tosiaankin jänniti huominen!
//Tässä pieni tarina siitä mitä tapahtui lajittelussa ja salissa ;3 |
Vastaus:
Oi, se oli hyvä! Olit nyt kyllä vähän hutiloinut ja kiirehtinyt. Kirjoitusvirheitä oli paljon ja tavassa kirjoittaa oli silmiin pistäviä ärsykkeitä. Siitä huolimatta olit kuvaillut hyvin tunteita ja tapahtumia, omia ajatuksia ja mielipiteitä. Lämmin kiitos tähän loppun! Saat 8 kaljuunaa ja 15 tupapistettä! ; ))
♥ Tha |
|
| Nimi: Mary Lambert |
18.11.2010 15:31 |
Jatkoa..
Osaston ovi aukeaa ja sisään kurkistaa tyttö.
''Anteeksi, saanko tulla tänne..? Muissa on täyttä..'' tyttö kysyy.
''Tietysti!!'' sanon iloisena.
''Kiitos'' tyttö kiittää ja tulee istumaan minun eteeni.
Katselen ikkunasta maisemia mutta tyttö keskeyttää ajatukseni kysymällä: ''Mikä sinun nimesi muuten on? Minä olen Alice''
''Minä olen Mary!'' sanon.
Alice aloittaa pitkän puhetulvan..
Olen vaihtanut jo koulukaapuni päälle ja olemme pian perillä Tylypahkassa.
Perillä ''hyppäämme'' junasta ja Alice puhua pölpöttää vieläkin.
Vähän kauempana näen pitkän hahmon.
''Eka luokkalaiset tänne! '' hahmo huutaa.
Tartun Alicea kädestä ja vedän häntä mukanani.
Pitkä mies viittoo meitä ''ykkösiä'' mukaansa.
Kävelemme järvelle jossa on veneitä.
Istumme veneisiin ja veneet lähtevät viemään meitä kohti suurta linnaa mikä on järven toisella puolen.
Sisällä Tylypahkassa on upeaa!
Marmorilattiat ja kaikkialla on niin..valoisaa..!
Kaikki ykköset jonottavat suurien ovien takana että pääsisivät saliin.
''Kuolen jännityksestä, ellen pääse jo sisälle!'' yksi sanoo.
Jatkuu huomenna |
Vastaus:
Oi, Alice on söpö ♥ Ihan pätkänen, odotan jatkoa!
Tha |
|
| Nimi: Lily |
18.11.2010 15:12 |
jatkoa //
Juna pysähtyi yhtäkkiä ja heilahdin hiukan. Vilkuilin ulos, muuten nähnty muuta kuin mustaa pimeyttä. Nousin ja kävelin ulos muiden mukana. Ensiluokkalaiset (kuten minä tärisivät kauhuissaan. Minä katselin ympärilleni ja huomasin pienet veneet rannassa, menisimmekö niillä? Milloin Tylypahka tulisi näkyviin? "ENSILUOKKALAISET!" joku huusi kovaa. Hätkähdin ja vilkuilin ympärilleni löytääkseni äänen lähteen. Ääänen ulos päästäjä oli suuri mies, niin suuri, etä oli varmaan viisi kertaa tavallisen miehen kokoinen. Hän katseli meitä ja alkoi johdattaa veneitä kohti. "Neljä oppilasta per vene", mies sanoi ja johdatti meidät neljän ryhmiin. Minä astuin veneseen ja se keikahti. Kikatin ja istahdin paikoilleni. Seurakseni veneeseen tuli 2 poikaa ja tyttö. Kaikki meistä olivat hiljaa.
Noin 2 minuutin kuluttua järvessä oli mutka ja yhtäkkiä näin maailman ihameellisimmän rakennuksen.
Se oli Tylypahka.
Loppu |
Vastaus:
Ihana pitkä, ja hyvä tarina! Olit malttanut kirjoittaa. Saat hyvän tukirungon tästä tuleville tarinoillesi. Eli onnea siis, olet kirjoittanut onnistuneen tarinan! Saat 12 kaljuunaa ja 20 tupapistettä Rohkelikolle
♥ Tha |
|
| Nimi: Mary Lambert |
17.11.2010 19:54 |
On jo muutama viikko siitä kun sain kirjeen Tylypahkaan.
Olen innoissani.
Mutta minulle tulee ikävä ystäviäni.
Ja varsinkin rakasta Adamiani.
Ei minulla oikeasti ole kotonani Adam Lamberttia mutta juliste on.
Ja puhun aina sille, minua pidetään outona..
''Anteeksi, joudun jättämään sinut tänne yksin..'' sanon ja riennän halaamaan seinää.
King's Crossin asemalla oli vilskettä aamulla.
Ihmisiä työntämässä vaunuja ja raahaamassa laukkuja.
'' Äiti.. entä jos juna suistuu raiteilta ja minä kuolen? '' kysyn.
'' Ei hätää, ei juna minnekkään suistu '' äiti lupaa.
Hymyilen ja halaan äitiä.
Kello on 10.55 ja minä riennän junaan etsimään paikan.
Junassa istun yksin yhteen osastoon.
Katselen maisemia ja sydämeni lyö tuhatta ja sataa.
Entä jos minua pidetään Tylypahkassakin outona..?
Ääh, minä murehdin liikaa asioita..
Anteeks, en voi kirjottaa enempää, iskä pakottaa pois -.-
Mut jatkan huomenna ; ) |
Vastaus:
Kiitos paljon alusta! Veikkaisin, että Lamberttia kirjoitetaan Lambertia. Oli pakko päästä vain jotakin edes korjaamaan! ~ ♥ ~ Vaikkei tarina ollut vielä tässä, saat silti jo 2 tuparia !
♥ Tha |
|
| Nimi: Ismella |
15.11.2010 18:15 |
Oli aamu. en ollut muistanut pukea vaatteita eilisen jälkeen joten heräsin alasti.
-Voi ei kiljaisin! kun housuni olivat lentäneet yön aikana ikkunasta ulos. myös pikkarini. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kun laittaa yli lyhyt minihameeni ilman pikkareita. Lähdin talsimaan kohti aamupalaa. se oli salissa. KAIKKI pojat vislailivat minulle, jopa opet. istuin christiani asshin viereen.
-OMG! oot hot. hän kertoi.
-tiedän, vastasin itsevarmana. Olin päässyt alkuun tavoitteissani. |
Vastaus:
Tarina oli lyhyt ja erittäin muikea. Oikea vitsi. Toivoisimme parempaa asennetta, vaikka toisaalta, tämä tarina sai minut nauramaan. Ja tekemällä oppii. Tarinasi pissi, joten et saa rahaa, mutta saat tupapisteitä siis rohkelikolle 2.
♥ Tha |
|
| Nimi: Lily C'artoen |
13.11.2010 21:26 |
//jatkoa siis
Yhtäkkiä pöllö tömähti ikkunaan. Äiti hätkähti ja meni heti avaamaan ikkunan. Pöllö liisi hiukan horjahdellen sisään ja putosi nojatuoliin. Äiti katseli sitä, ja siinä katsellessaan huomasi varmaan kirjeen. Se oli sinetöity sinetillä jossa oli kotka, mäyrä, käärme ja leijona. Kirjeen osoite oli kirjoitettu vihreällä musteella;
Lily C'artoen
Ojapolku 7
Gazelletten kylä
Katselin itsekkin kirjettä ymmälläni. Äiti kumartui pian pöllön puoleen ja silitteli sitä. Minä vain tuijotin, koska en tiennyt mitä sitten olisi pitänyt tehdä. Äiti poimi kirjeen ja heitti minulle. Hän sanoi hiukan väsyneesti: "Älä seiso siinä kuin aidanseiväs, avaa kirje!" Nyökkäsin varovastti ja aloin avata kirjettä hitaasti, ikäänkuin kirjeessä olisi pommi
Kun kirjeestä putosi keltainen ja paksu pergamentin palanen, aloin jo olla ymmälläni. Sekin oli täytetty kauniin vihreällä käsialalla. Minusta käsialaa oli helppo lukea, joten aloin silmäillä sitä. Huomasin jo pian, että kirje oli Tylypahkasta. "Jes", ajattelin hiljaa mielessäni, mutten sanonut MITÄÄN ääneen..
Pian olin jo Viistokujalla hankkimassa tarvittavia tavaroita, kuten koulukaapua, joka oli musta ja taikasauvaani josta tuli sitten tällainen: Tammea, 9 tuumaa, taipuisa. Minusta se oli hieno. Menimme ostamaan vielä muutamia vihkoja ja kirjoja. Myöskin ostimme tavaroita esimerkiksi liemitunneille. Minua kiinnostavat melkein kaikki atiat, toivottavasti osaan jotakin, ajattelin. Minua nimittäin pelotti se,etten osaisi mitään. No pianhan se nähtäisiin. Kuljimme vielä ostamaan matka-arkun ja sitten menimme erääseen majataloon jossa yöpyisimme, että ehtisin huomenna junaan. Pakkailin koko iltapäivän ja kokeilin salaa erästä taikaa. Sen nimi oli valois, jonka löysin heti kirjan alusta. Ilokseni taikasauvan päästä pilkahti heti pieni valopilkku, joka alkoi suurentua, kunnes oli oikean kokoinen. Mutta sitten se himmeni taas ja katosi. Olin niin iloinen, kun tiesin osaavani edes jotakin. Nukahdin sinä iltana levollisin mielin osdotten huomista innolla ja hiukan peloissani.
Seuraavana aamuna heräsin jo kahdeksalta ja puin nopeasti päälleni. Äiti nukkui yhä vain ja ajattelin, että nukkukoon nyt vielä. Menin syömään majatalon “ravintola-osioon” ja söinkin ihan kunnolla. Menin sitten takaisin ylös ja herätin äidin. Lähdimmkin sitten puoli 11 asemalle. Menin puomin läpi äitini kanssa, vaikka pelkäsin kamalsti. Mitä jos olisikin tapahtunutkin väärinkäsitys? Mitä jos en pääsisikään koskaan Tylypahkaan? No, äitini kyllä käski lopettaa moiset höpinät.
Istuin junaosastoon. Istuin siellä yksin. Äiti oli antaunt minulle mukaan pienen pussukallisen rahaa, että voisin ostaa jotakin junamatkalla. Kivaa, ajattelin. Aamiaisesta tuntui oleavn jo melkein ikuisuus. Lopulta makeiskärryy tuli ohi ja ostin kurpitsaleivoksia,suklaasammakoita,Bertie Bottin Jokamaunrakeita, sokerisulkakyniä, lakritsitaikasauvoja ja vielä enemmän kurpitsaleivoksia. Söin niitä ja nautiskelin, kun eräs poika koputti oveen. Tuijotin ovea ja silloin ovi avautui. Poika katseli hetken ypärilleen ja mutisi sitten minulle: “Ai, sori väärä osasto”, olin ymmälläni.
Vaihdoin koulukaapuni päälle ja jäin odottamaan Tylypahkaan saapumista. Minua alkoi toden teolla jännittää..
//jatkuu taas ... |
Vastaus:
IHANA hyppy alussa! Sopi tosi hyvin! Tuosta kotoa Viistokujalle ^^
Hyvä alku! Olet hyvä kirjoittamaan! Koska taas kirjoitit, olen ihana ja annan sinulle 5 tupapistettä! Ihan vaikka tämä jatkuu ^.^
♥ Tha |
|
| Nimi: May |
12.11.2010 08:44 |
Aloin kotiutumaan tylypahkaan. Kävin tunneilla ja sain opettajia puolelleni. Pidin erityisesti loitsuista. Oli ihanaa saada toikoa asioita vaikka lentämään. Kävin kolmosluokan kurssit, vaikka Beauxbatonsissa oli opetettu eritavalla, ja niin lopulta lainasin kirjastosta ensimmäisen ja toisen vuosikurssin, ja luin ainakin kaikki loitsut lävitse, ja harjoittelin niitä jota minun kuuluisi jo osata. Olin onnellinen. Minulla oli ystäviä, korpinkynnessä Cristian, tosi kiva poika, ja rohkelikossa Lily. Vaikka Lily oli ekalla, hän osasi monia juttuja paremmin kuin minä. Joskus pyysin häntä opettamaan muutamia taikoja. Tylypahkassa ollessani olen rento. Kotona paljon kärttyisämpi, mutta oli paljon mieluummin täällä kuin kotona. Eräänä sunnuntai aamuna kun hiivin oleskeluhuoneeseen, ja huomasin ilmoitustaululla värikkään mainoksen - menin katsomaan lähempää. Se oli Huispausjoukkue - ilmoitus. Siinä luki, että huispausjoukkueeseen kaivattiin lyöjää ja etsijää. Innostuin. Ehkä en ollut kovin hyvä lentämään, mutta ainahan voi yrittää. Tarkistin lapusta päivämäärän ja painoin sen mieleeni. Sitten tajusin, että se oli jo huomenna. Äkkiä siis harjoittelemaan! Muistin, että eräs puuskupuh nimeltään Sandra omisti luudan. Hän oli huispausjoukkueessa lyöjänä. Menin syömään ja silmäilin samalla , näkyisikö häntä. Voisin nimittäin kysyä häneltä apua.
Ps. Pääsenkö joukkueeseen? |
Vastaus:
Joo, kerroitkin tästä tarinasta, muillekin tiedoksi että tarina on sekoittunut toisen Tylypahkan kanssa. En voi siis arvostella tarinaa. Saat silti 5 tupapistettä, koska kirjoitit tarinan! Tarina oli muuten hyvä..
♥ Tha |
|
| Nimi: Lily C'artoen |
11.11.2010 19:42 |
>> kirjoitan nyt tällaisen tarinan ennenkuin minut on hyväksytty.. toivottavasti on kiva! >>
Heräsin aamulla koputukseen ovella. Äitini se siellä koputteli, sen tiesin. Kukas muu, isä oli töissä ja äiti kotona minun kanssani. "Lily", äiti sanoi hiljaisella äänellä. Ihankuin äiti pelkäisi, että heräisin. "Mitä?" kysyin unisena ja mietin, miksi äiti herätti minut näin aikaisin. Herranjestas! Kellohan oli vasta puoli viisi! "Lily! Herää, sinun pitää tänään lähteä Tylypahkaan", äiti jo melkein huusi. Oli kai kärsimätön. "Mutta", mutisin. Muistin nimittäin, ettei minua oltu hyväksytty vielä. "Kyllä sinä sinne pääset, äiti sanoi, aivankuin pääsisin sinne varmasti. Minä taas olin varma, etten pääsisi.
// jatkan tästä, kun minut on hyväksytty. |
Vastaus:
Söpöinen tarinanpoikanen! Odotan innolla jatkoa, sillä olet hyväksytty ja olet siis Rohkelikko, vaikka minun olisi kuulunut laittaa sinut Luihuiseen, sillä siellä ei ole yhtään oppilasta. Mutta annoin nyt mennä vain Saaat 2 tuparia, koska kirjoitin tarinanpätkylän noin nopeasti!
♥ Thaleia |
|
| Nimi: Hydriette |
05.11.2010 17:24 |
Minä ajattelen paljon. Mietin syvällisiä ajatuksia. Ja olen todella erikoinen, sillä minua ei koskaan jännitä. Olen usein tyyni. Olin koko matkan rauhallinen. Lueskelin, ostin kärrystä piirakoita, piirtelin kosteaan ikkunaan mietteissäni ja välillä vilkuilin aerobic - ystävyksiä. Oli uskomatonta, miten joku voi venyä noin paljon! Hätkähdin ajatuksistani, kun vaunuosastoon koputettiin. Jäin seesteisesti tuijottamaan ovelle.
Sisään astui komea, minua vanhempi poika.
" Huh, viimein pääsin pois! Nikki ja Sinda eivät olisi millään tahtoneet päästä minua !" Hän naurahti ja istui penkille minua vastapäätä ja jatkoi tytöille puhelemista. " Mitäs te? Voinko jäädä tänne?"
Toinen tytöistä hymähti.
"Kyllähän sinun kelpaa, Darren."
Toinen tytöistä jatkoi:
" Olet niin suosittu että kaikki tytöt haluaisivat sinut omaan vaunuosastoonsa, toisin kuin meidät. " Hän kohotti kulmiaan ja nousi vaikeasta asennosta.
" Miten niin toisin kuin teidät?" Darreniksi kutsuttu poika ihmetteli.
" Älä esitä ettet tiedä." Ensiksi puhuneen tytön ilme oli kopea. Mietin nyt ensimmäistä kertaa, kuinkahan vanha tämä ja hänen ystävänsä tai siskonsa mahtaisivat olla. Arviolta ehkä neljäsluokkalaisia.
" Siis en oikein usko että se vaikuttaa tähän juttuun yhtään ! Sehän tapahtui viime vuonna! Kaikki luultavasti ovat jo unohtaneet sen." Darren vakuutteli. Tytöt näyttivät epäluuloisilta. Mutta Darren jäi istumaan vaunuosastoon, ja oli siinä matkan loppuun saakka. Kun juna alkoi pysähtyä, nousin seisomaan penkille ja yritin kammeta matkalaukkuani matkatavaroiden säilytyslokerosta, joka oli korkealla katonrajassa. Kun en saanut, Darren auttoi minua ja nosti sen pois.
"Kiitos." Sanoin oikein rauhallisesti. Darren hymyili vastaukseksi. Seurasin hilpeää jättikokoista miestä veneisiin ja asetuin aloilleni sinne. Nähtävästi kaikki ensiluokkalaiset soutivat veneellä kouluun. Perillä meidät johdatettiin suureen saliin. Odotin hiljaa, kun viisi oppilasta (hirveän jännittyneitä lajiteltiin, kunnes tuli minun vuoroni. Istuin jakkaralle ja asetin hatun päähäni. Se haisi nahalta.
" Fiksu olet, mutta myös rohkea. Erittäin hyvä oppilas, aivan..Kiltti, uskollinen...Tupasi olkoon Puuskupuh!" Hattu huudahti.
Ylensä en näytä melkein koskaan tunteitani, mutta nyt hymyilin, ja silmäni säteilivät varmasti kilometrin päähän. Hypin keltamustaan pöytään ja aloin katsella muita oppilaita. Kaikki näyttivät ystävällisiltä. Hymyilin muutamille ja he hymyilivät takaisin. Kaikki söivät ja joivat, sitten lähdettiin isona joukkona oleskeluhuoneeseen, pimeää käytävää pitkin. Silmäni menivät aina välillä kiinni. Minua niin väsytti. |
Vastaus:
Aika kiva ja sopivan pituinen tarina. Olet kiirehtinyt. Tee tarinasi vain ihan rauhassa. Ja malta kirjoittaa kärsivällisesti Saat 6 kaljuunaa ja 20 tuparia puuskupuhille! ♥
♥ Thaleia |
|
| Nimi: Ismella Liitula |
05.11.2010 13:54 |
| Saavuin tylypahkaan junalla. Kaikki katsoivat kun olin niin kaunis. -piden tylypahkasta. sanoin ismallille. siskolleni ja parhaalle kaverilleni. Ismalli on myös melkein saanut lapsen kaverinsa kanssa, melkein minunkin. hän on poika. olemme olleet monesti tekemässä sitä. eli kirjoittamassa kirjettä. - uuuh, onpas minulla kuuma. ismella sanoi. joten autoin häntä ja riisuin hänet . loppu |
Vastaus:
En anna tästä nyt mitään. Lupaa, ettet enää kirjoita tällaisia tarinoita. -____-
~ Shock
Uusi yritys, ehkä?
♥ Thaleia |
|
| Nimi: Hydriette |
04.11.2010 18:00 |
En vaan kestänyt sitä. Ja se, etten kestä, on todella lapsellista. Ja sitä en kestä. Olla lapsellinen. Mökötin, vaikka tiesin että asia unohtuisi ennen pitkää. Ongelmani oli se, että tylypahkassa ei toiminut sähkölaitteet, ja siksi en voisi ottaa Mp3 - soitinta ja kuulokkeita mukaan. Olisin totally ilman lempimusiikkiani. Näin ajattelin, kun pakkasin tavaroitani. Olin lähdössä tylypahkaan. Ajatus kutkutti ja minun teki mieli nauraa ja kiljua. Uskomatonta - olin noita! Ja murehdin silti sitä, etten saanut kuunnella musiikkia pitkään aikaan. Pyörittelin silmiäni ja huomasin katsovani peiliin. Näytin kummastuttavalta. Rajausväri oli hieman valunut silmilläni. Näytti oikeastaan aika siistiltä. Minulla oli violetit, pitkät kiiltävät hiukset, jotka yleensä kietaisin ponnarille taakse. Nyt ne olivat villiintyneet - jostain kumman syystä ne tekivät aina niin kun olin innostunut. Mutta nyt tiesin, että se oli sitä taikaa! Taikaa, joka virtasi veressäni. Isoäidiltäni. Isä on aina sanonut häntä noidaksi, mutta luulin että se oli vitsi. Hän ei ollut koskaan tarkoittanut haukkua häntä. Mutta nyt koko perheeni tiesi, että olin noita. Ja se oli mahtavaa. Isä ja äiti eivät taio. Mutta äiti saa pian, kolmen kuukauden kuluttua vauvan. Minusta tuntuu, että uusi pikkusiskoni taikoo. Toivon niin.
Asemalla oli kamala meteli. Pöllöjä, kissoja ja itkeviä pikkulapsia. Yleensä King´s Crossilla oli normaalimpaa, mutta nyt kaikki nuoret velhot ja noidat olivat matkaamassa Tylypahkaan. Olin ottanut matka - lukemiseksi Tylypahkan Uusitun Historian. Uudempi ei olisi voinut olla, se oli valmistunut vuonna 2010. Isä tiesi, mihin piti mennä. Vanhempani halasivat minua ja niimpä kävelin ohjeideni mukaan kaidetta päin. Se olisi varmasti pelottanut muita, mutta minä olin sellainen outo, ja uskoin asioihin, ja nyt olin todella rauhallinen.
Enkä yhtään yllättynyt, kun olinkin jo asemalla yhdeksän ja kolme neljännestä. Astuin junaan ja menin vaunuosastoon. Aloin lueskella Tylypahkan Historiaa. Pian juna olikin jo täynnä. Samaan vaunuosastoon saapui kaksi hiljaista tyttöä, jotka alkoivat heti ihan hiljaisena, puhumatta mitään, tekemään monimutkaisia voimistelu ja venytys liikkeitä. Oli uppoutunut omiin juttuihini ja salaa mielessäni olin tyytyväinen, että he eivät puhuneet mitään. He olivat ihan kuin minua ei olisi ollutkaan. Minä samaten. Mutta en usko, että kukaan meistä tarkoitti pahaa. |
Vastaus:
Ihana tarina! Olit muistanut oikeinkirjoituksen sekä virkkeen pilkun oikean paikan. Tarinasi oli tosi ihana, sellainen, miksi kuvittelisin juuri tämänlaisen tytön. Saat 10 kaljuunaa ja 5 tupapistettä.
~ Shockin kuittaus |
|
| Nimi: Thaleia |
19.10.2010 08:36 |
| Kaikki tarinat ovat vanhoja ja merkityksettömiä. Tule sinä ja kirjoita uusia! |
Vastaus:
Aivan näin
^Thalei |
|
| Nimi: Venus Ger San |
19.05.2009 16:09 |
Pitkästä aikaa taas kirjoittelen tarinaa!
_______________________________________________________________ ______
Heräsin vuoteessani. Nousin istumaan ja katselin ympärilleni. Zavenne nukkui vielä. Hymyilin synkästi. Murahdin. Hyppäsin alas kerrossängystäni. Zavenne nukku alapuolellani. Kävelin ikkunan luo ja kurkistin ulos. Ulkona tuuli aika paljon ja oli synkkää. Juuri sopivaa minulle. Kävelin kaappini luo ja avasin sen. Otin tämän päivän vaatteikseni mustat farkut, mustat sukat joissa on valkoinen pääkallon kuva, mustat tennarini, mustan hupparin ja mustan t-paidan jossa oli tekotimanteilla tehty pääkallo. Puin vaatteet ylleni ja jätin hupparin auki koska se oli vetoketju huppari. Otin hiusharjani ja harjasin hiukseni nopeasti suoriksi ja takut pois. Jätin kiharat mustat hiukseni auki. Lähdin huoneesta. Kävelin pihamaalle ja jäin sinne. Istahdin penkille ja haistelin ilmaa. Ilma tuoksui synkältä ja raikkaalta. Ne ovat parhaimmat tuoksut mitä voi haistaa. Istuskelin siinä ja katselin kuinka puut taipuivat kunnolla. Hymyilin synkästi.
-Sinähän aikaisin olet hereillä, Zack sanoi tullessaan.
Käänsin pääni häntä päin.
-Luulisi että sinä olisit vielä nukkumassa, Zack sanoi ja istui viereeni.
-Ai jaa. No, miksi sinä taas olet myös jalkeilla näin aikaisin?kysyin synkästi.
-Miksi edes kysyt? No, ehkä siksi että olen Luihuinen niin kuin sinä!Zack vastasi.
-Mikä paivä tänään on?kysyin huvikseni.
-Perjantai. Olet siis ihmissusi? Minäkin olen. Koko sukuni on. Niin kuin sinun, Zack sanoi synkästi josta minä pidin.
-Meillä on aika paljon samanlaisia asioita!sanoin nauraen synkästi.
-Niin on. Olemmehan Luihuisia!Zack vastasi nauraen.
Katsoin häntä ja tarkastelin ulkonäköä. Hän oli kyllä myönnettävästi söpöin poika jonka olen koskaan nähnyt.
-Tykkään sinusta paljon, Venus!Zack sanoi yhtäkkiä.
-Ai jaa. No, pakko myöntää että minäkin tykkään sinusta vaikka ollaan tunnettu vasta pari viikkoa, vastasin.
-Okei, Zack vastasi.
-Okei? Tuoko oli vastauksesi?kysyin ja tönäisin häntä vähäsen.
-Kyllä. Se oli vastaukseni!Zack sanoi ja tuli lähemmäksi minua.
Katsoin häntä taas, mutta tällä kertaa silmiin. Hänen silmistään pystyi lukemaan että hän tykkää minusta. Sitten hän otti käsillään kiinni minusta ja veti minut hänen syliinsä. En rimpuloinut. Vaan nautin itse asiassa koko asiasta. Hän puristi minua lujaa. Ja sitten suuteli. Suudelma oli hellä ja jotenkin synkän tuntuinen koska olemme molemmat aika synkkiä. Siinä me vain suutelimme kun muut nukkuivat vielä omissa huoneissaan. Lopulta lopetimme.
-Jatketaanko tätä vai lopetetaanko nyt tähän tällä kertaa?kysyin synkästi.
-Hmm... Jatketaan, Zack sanoi ja alkoi jo suudella.
En ehtinyt vastata.
Loppu
______________________________________________________ ____________
Sori. Tuli kauheen lyhyt. |
|
|
|
