|
|
| Nimi: Lily |
12.12.2010 15:10 |
/Tarinassa Hydriette
Kuljin kohti kasvihuoneita. Minua jännitti hiukan. Yrttitieto kuulosti kovin hankalalta. Minä en muutenkaan ollut mikään viherpeukalo. Äitini osaa sellaisia asioita. Hän on parantaja Pyhässä Mungossa. Minua kuvottaisi sellainen homma. Mutta en enää ajattele sellaista. Nyt katselen kasvihuonetta johon menen. Yhtäkkiä joku kopauttaa minua olkapäälle. Se oli Hyrdriette, jota kyllä mieluummin kutsun Mayksi.
"Moi Lily", May hihkaisi. Minua hymyilytti. May oli tosi kiva tyttö Puuskupuhista. Uskomatonta, että meillä oli yrttietoa yhdessä Puuskupuhin kanssa!
"Moi May", sanoin iloisesti ja otin häntä kädestä. Menimme yhdessä luokkaan, jossa meitä odotti yllätys..
Yrttitiedon opettajamme seisoi siellä ja valmisteli tuntia. Hänellä oli korillinen jättimäisiä korvasuojaimia. Minä kikatin hiukan. Menimme paikoillemme, olimme viimeiset, jotka tulivat. Ope aloitti tunnin ja alkoi selittää kaikenlaista Alruunoista.
jatkuuhh ..
|
|
| Nimi: Hydri |
06.12.2010 17:23 |
|
| Nimi: Christian Ash |
06.12.2010 12:40 |
Ääh, sori  Luulin että täällä kirjoitetaan tarinoita Tylypahkan ajoista, milloin Draco, Harry, Ron sun muut kävi vielä koulua... Ja Draco on hyvä hahmo >8D |
|
| Nimi: Christian Ash |
05.12.2010 15:51 |
Miksi minä edes lähdin matkaan, voi miksi? Nyt minä olen tässä, King's Crossin asemalla enkä tajua, miksi ihmeessä palasin tänne. Tylypahkasta on tullut viimeisten kolmen vuoden aikana minun toinen kotini, mutta silti minua jännittää taas aivan älyttömästi. En tahtonut jäädä orpokotiinkaan, joten palasin silti. Mutta miksi? Kasvot sekä rystyset valkoisina puristan matka-arkkuni kahvaa. Junan pitäisi tulla ihan pian, mietin. Vatsassani lentelee perhosia. Silloin kauempaa kuului junan pillin ääni ja höyryä ajautuu jo pitkän matkan päästä asemalle. Minua huippaa hieman, kun näen kirkkaanpunaisen Tylypahkan pikajunan ajavan asemalle. Puraisen huultani ja odotan, kunnes kaikki ovat menneet junaan. Sitten menen itse perässä pahimman ryysiksen häivyttyä. Menen tyhjään vaunuosastoon. Junassa kaikuvat pöllöjen ja kissojen, jopa rupikonnien äänet. Tuntuu jotenkin kotoisalta, vaikka jännittääkin. Liu'utan yhden vaunuosaston oven auki ja menen sisään. Siellä on jo yksi poika lukemassa kirjaa tummaverikkötytön kanssa, jolla on polkkatukka.
"Onko täällä tilaa?" tiedustelen. Vaalea poika nostaa katsettaan ja vilkaisee minua arvostelevasti. Tunnen oudon palan nousevan kurkkuuni, kun tajuan, kuka poika on. Se, jonka perheestä äiti on kertonut ja se, jonka vanhemmat ovat kuolonsyöjiä.
”Kerran ehdit tänne jo tunkea, niin kaipa on”, Draco Malfoy toteaa, katsoo minuun vielä hetken kuin päättäen, millä tavalla minua kohtelisi. Tummaverikkötyttö kiertää kätensä Dracon ympärille ja nojaa häneen. Jokin tuon tytön mopsinnaamassa ällöttää minua, taikka sitten se, että hän räpsyttelee ripsivärillä ehostettuja ripsiään kuin kuka tahansa muu haluaisi olla hänen paikallaan.
”Sinä et ole meidän tuvasta”, Draco sanoo venytellen. Tuijotan häntä uhmakkaasti. Minä en ainakaan halunnut mihinkään haiseviin luihuisiin vaan opiskella Korpinkynnen jalossa tuvassa.
”Mitä väliä sillä on, mistä tuvasta on?” kysyn ja inhoan kumpaakin kanssamatkustajaani. Mopsinnaamatyttö henkäisee ja katsahtaa minuun syvästi halveksien. Draco näyttää ensin hivenen yllättyneeltä mutta kokoaa itsensä nopeasti.
”Niin, eihän sillä tietenkään ole mitään väliä, että kuuluu maailman hikipingoimman tuvanperustajan tupaan... mutta opiskeleminenhan ei ole teille – älyköiksikö itseänne sanotte? – mikään ongelma, ainakaan kun on V.I.P-vuosi tulossa ja pakotetaan raatamaan kuin mikäkin palvelija, hän sanoo ivallisesti ja tuijottaa minua kylmästi, odottaen että keksin jotain vastaan sanottavaa,
Jatkuu ~ |
Vastaus:
Aah, ihana Draco, mutta elämme elämää kolme vuotta vikan kirjan jälkeen, eli Draco ei enää käy koulua, vaan on 20 vuotta! Saat korspinkynnele jo tässä vaiheessa 3 pistettä.
♥ Tha
|
|
| Nimi: Marabou Mcmalcow |
01.12.2010 20:59 |
Eka tarinanani tanne
Astuin junasta tylypahkanasemalle. Paras kaverini Nicolas tuli heti perassani. Kysyin hanelta: " Mita teemme nyt?" Han sanoi: " Mennaan noille veneille." Sitten mietin hetken ja vastasin: " Seurataan vain muita oppilaita." Seurasimme muita ensiluokkalaisia ja paadymme veneisiin. Istuimme kylmilla vahnoilla veneen penkeilla ja palelimme, milloin olisimme perilla. Tutustuin muihinkin ensiluokkalaisiin. Kaikki olivat todella mukavia.
Kun tulimme linnaan, menimme suurista porteista sisaan ja sielta suuren aulaan ja aulasta suureen saliin, Mcgarmivan opastuksella.
Menimme seisomaan penkin, jossa lajitteluhattu oli, eteen.
Mcgarmiva huuteli nimia listasta, jota piteli kasissaan ja pian oli minun vuoroni. Kun menin istumaan penkille, lajitteluhattu tippui paahani. Se mietti hetken, mutta huusi sitten:"PUUSKUPUH!"
Menin puuskupuhin poytaan ja istuin sinne. Sitten rehtori
kertoi koulun saannot ja sen sellaista. Kohta eteemme ilmestyi paljon ruokaa. Kun olimme syoneet kylliksemme, valvojaoppilas johdatti meidat Puuskupuhien oleskeluhuoneeseen. Sielta jakauduimme makuusaleihin ja paasin Nicolaksen kanssa samaan makuusaliin, vierekkaisiin sankyihin. Siella oli myos kaksi muuta poikaa. Heidan nimensa olivat, Thomas ja Patrick. Sitten sanoimme kaikki hyvat yot ja kavimme nukkumaan.
|
Vastaus:
Kiva tarina, joskun lyhyt. Onneksi Puuskuillekin pisteitä! Eli 10 tuparia ja 4 kaljuunaa..
♥ Tha |
|
| Nimi: Mary |
30.11.2010 21:17 |
Oonkohan koukuttunu tähä kirjottamiseen? Pakko kirjottaa joka päivä 1-2 tarinaa ♥________♥
------------------------------------------------------------- -----------
Aamulla herään ''uuteen tavalliseen tapaani'' aikaisin.
Minulla on niin karmiva nälkä etten jaksa jäädä odottamaan Alicea.
Vaihdan koulupuvun päälleni ja lähden kipittelemään kohti ruokasalia.
Ensimmäinen tunti olisi vasta kymmeneltä joten ei ole vielä mitään kiirettä.
Salissa istuskelee jo muutama Luihuinen.
"Huomenta!" huikkaan ja istahdan tuolille.
"Missä Alice on?" yksi Luihuistyttö Jenny kysyy.
"Se on varmaan vielä nukkumassa.. Oli niin kova nälkä etten jaksanut jäädä odottamaan" sanon samalla kun voitelen paahtoleipää.
Jenny nyökkää ja jatkaa puhumistaan poikaystävänsä Robertin kanssa.
Olin itsekkin ihastunut Robertiin mutta nyt Jenny seurustelee hänen kanssaan.
Pian Alicekin tulee saliin.
"Ai, oletkin täällä! Ihmettelinkin kun et ollut nukkumassa enkä löytänyt sinua mistään" Alice sanoo.
Nyökkään.
Voi ei! Takaani kulkee serkkuni Minna.
Minna on Korpinkynnessä.
Emme olleet koskaan ollut kovinkaan läheisiä.
Olimme nimittäin nähneet vain jouluisin.
Syötyämme lähdemme ensimmäiselle tunnille.
Ääh, ja ensimmäisen tunnin pitääkin olla Jästitietoa. Se on helppoa..mutta tylsää.
Lähdemme suunnistamaan kohti luokkaa.
"Tylsempää ei ole keksittykkään!" sanon Alicelle tunnin päätyttyä.
"Minusta jästitieto on ihan siedettävää!" Alice sanoo.
"Hyi!" sanon ja tyrkkään Alicea leikkisästi olkapäähän.
Jes, seuraava tunti olisi vasta tunnin päästä joten voisimme lähteä ulos vaikka lumisotaa!
♠ Loppu ♠ |
Vastaus:
Ykkösluokkalainen LUIHUINEN opiskelee valinnaista jästitietoa? HUHHUH! ; )) No niin.. Tarinoissa on tärkeää, että pystyn erottamaan sinut muista, ja ( tai yleensäkin kaikki muista ) sinut muistan Alicesta (mahtisöpö!  ), ja alussa oli tavalliseen tapaan, joka muistutti menneistä tarinoista, ja juuri tuollaisia kannattaa olla! Eli kaikki hyvin! Kappalejaot tasoittaa taidokkaasti! Perushyvä tarina! Varsinkin käsialasi on ihailtava. Tuossa kohdassa missä Minna esiintyy, onliian pieniä lauseita, niitä voisit yhdistää virkkeiksi. Joo saat 5 maalia luihuiselle, luihuiselle myös 15 tp, ja sulle 8 kaljuunaa!
♥ Tha |
|
| Nimi: Minna |
30.11.2010 19:25 |
Aamulla heräsin kun pöllö oli tullut sänkyni kaiteelle.
Säikähdin sitä ja kirkaisin kovaa.ÄÄÄ!!!Ai ei siinä ollut kuin pöllö.
Sillä oli kirje jalassaan kirje ja se oli vanhemmilatani. Luin sen nopeasti ja lähdin syömään.En tarvitse onneksi mitään kirjoja mukaan koska ensimmäinen tunti oli vasta myöhään päivällä.Kun menin marmoriportaita alas huomasin jotai outoa käytävän toisella puolella.Jotain kirkasta hohti oven takaa.Kun olen hyvin utelias niin tietystihän minun oli pakko mennä katsomaan.Otin taikasauvani esiin ja avasin oven hiljaa ja varovasti.
Siellä ei ollut ketään mutta lähdin tutkimaan huonetta.En ollut ikinä nähnyt sitä huonetta vaikka olin ainakin miljoona kertaa kulkenut sen ohi.Lähdin hiipien sieltä pois ja avasin oven mutta en mennytkään pois vaan laitoin oven kiinni.Nurkan takaa kuului jotain ääntä mutta en nähnyt mitään.Lähdin pettyneenä syömään aamupalaa.
Heti kun olin syönyt menin juoksien kaikki portaat ylös ja menin korpinkynsien oleskeluhuoneeseen.Minun oli pakko kertoa tästä jollekkin ja päätin kertoa sen vanhemmille.
Hei.Tämä aamu on ollut aika karmiva koska olin menossa aamupalalle niin yhden oven takana kimmelsi joku.Menin katsomaan sitä mutta siellä ei ollut ketään.Kun olin lähdössä sieltä niin siellä kuului selviä askeleiden ääniä.
Ihmettelen sitä vieläkin että mikä se voisi olla.
Pöllö joka oli tuonut vanhempien kirjeen minulle oli yhä minun sängyn kulmalla.Sidoin sen jalkaan juuri tekemäni kirjeen ja laitoin sen matkaan.Katselin niin pitkään pöllöä kunnes se hävisi.
Lähdin hieman kävelemään raitiiseen ilmaan kävelylle.
Menin istumaan järven rantaan.ÄÄÄ!!!APUA!!huusin kun joku tartui jalkaani.Se veti minut veden alle syvälle.Katsoin alleni mutta siellä ei ollut mitään,mutte se piti minusta yhtä kovasti kiinni.
Sain sen vihdoin pois jalastani ja lähdin uimaan ylöspäin.
Jatkuu... |
Vastaus:
Keksit hyviä sanojan mutta kun kirjoitat lauseen, laita pilkkujen, pisteiden, kysymys ja huutomerkkien jälkeen väli, niin kirjoitus näyttää paremmalta. Minulla se tulee jo ihan luonnostaan! Ja kun ääntelehdit tai joku muu, kirjoita lainausmerkeillä "Näin," tai vuorosanaviivaa käyttäen, - Näin, sanoin ja ojensin apuani.
♥ Tha |
|
| Nimi: Minna |
30.11.2010 08:59 |
Jatkoa...
Kun tulin muodonmuutoksen tunnilta oli aika lähteö syömään.
Olipa aika moinen tunti,sanoin kavereilleni.
Kun oli aika lähteä pois suuresta salista menin kirjastoon tekemään
läksyjäni.Huh,vihdoin sain tehtyä ne vaikka olikin aika hankalia,sanoin ääneen itselleni.
Mietteissäni lähdin kävelemään pois kirjastosta loitsu tunnille.
Meinasin törmäillä muishin oppilaisiin kun kävelin tunnille.
Tunnilla me opimme lenätys loitsun.
Loitsu tunnin jälkeen ei enää ollut muita tunteja.Lähdin kävelemään korpinkynsien oleskeluhuonetta kohti ja etsi tyhjä perkamentti rullan. Olin kirjoittamassa vanhemmilleni kirjettä jossa luki:
Hei!täällä on ollut tosi kivaa.Olimme tosi kivoissa juhlissa kun tulimme tänne.Olen oppinut kaiken laista la minulla on ollut vasta vähän tunteja.Äiti arvaa mitä minut lajitetiin korpinkynteen niinkui sinut.
Arvatkaapa mikä tässä linnassa on aika jännää?
Liikkuvat portaat ja kamalan kamalan korkea katto.
Liikkuvissa portaissa ei aina tiedä milloin ne lähtee liikkeelle ja minne ne menee.
Terveisin:Minna
Kerro terveisiä kaikille.
Lähdin taas pitkän matkan kävelemään pöllölään.
Mietin matkalla monesti mikä pöllö mahtaa olla nopein.
Menin hakemaan vaan jonkun pöllön.
Sidoin kirjeen sen jalkaan ja laitoin sen lentoon.
Lähdin kävelemään pois ja katsin vielä ovea kerran ja huomasin
että siinä oven ylä puolella luki että sairaat linnut.
Voi ei,mitä meninkään tekemään!Huusin ja yritin saada sen vielä takaisin.
Mitä minulle käy jos se kuolee tuolla matkalla.
lähdin nopeasti pois ja nukkumaan ettei kukaan vain huomannut.
En aivan heti saanut unta mutta nukahdin kuitenkin.
---------------------------------------------------
Loppu! |
Vastaus:
Kiva tarina! Paljon paljon kirjoitusvirheitä. Pitkä, mutta siinä ei tapahtunut paljoa ja kirjoitustyyli ei vetänyt mukaan. Hyvä käänne tuo pöllölä juttu. Saat 14 kaljuunaa ja huispaujoukkueellesi 5 maalia! Tupareita 20
♥ Tha |
|
| Nimi: Hydriette |
30.11.2010 08:47 |
Kävelin Melichan kanssa huispauskentälle illalla, karsintoihin. Olin kertonut koko Marabou jutun Melichalle ja hän oli pahoillaan puolestani, ja sanoi olleensa liian epäreilu minua kohtaan tiistaina, ja olimme onneksi sopineet lopuksi. Julieta ei huispaus kiinnostanut, joten hän jäi tekemään yrttiläksyjä. Minun läksyni olivat pahasti kesken, mutta lupasin itselleni ahertavani illalla. Toivoin, että lupaus pitää.
Huispaus kentällä oli muutamia kanarian keltaisiin pukeutuneita hahmoja, ja yritin tunnistaa niistä Maraboun, mutta se oli vaikeaa niin kaukaa. Minua pelotti, koska varmasti hermostun niin että en voi pelata tai näyttää kykyjäni - koska Marabou oli siellä.. Kerroin matkalla pelkoni Melille ja hän antoi minulle rentoutumis-vinkkejä, jotka auttoivat paljon ja kun tulimme kentälle, minulla oli ihan hyvä olo ( Vaikka näin Maraboun yläpuolellani.. ) Pian sinne tuli huispauskapteeni Robban Thic, ja hän rakoi meitä ryhmiin, sen perusteella mihin pyrimme. Muut etsijähalukkaat olivat pieniä ja he näyttivät kaikki tuntevan toisensa. Olin varma, että en pääsisi joukkueeseen. Robban kertoi meille niitä tylsiä sääntöjä, ja pian voitiin jo aloittaa, lyöjä ehdokkaista. Eli Marabousta! Hän lensi kirkkaasti parhaiten, mutta lyömistaidot olisivat kaivanneet harjoitus. Näin, kuinka hän painottautui oikealle liikaa ja löi vain sekunnin murto-osan myöhässä. Huomasin paljon teknisiä virheitä, ja minun teki mieli neuvoa häntä. Hän oli kuitenkin parempi lentämään kuin minä, vielä.. Sitten oli jo meidän etsijöiden vuoro. Kaikille päästettiin vuorotellen sieppi vapaaksi. Oli ensimmäinen! Ihan epäreilua, mutta ainakaan minua ei pelottanut vaan olin jostain kumman syystä tyynen itsevarma.
Asetuin luudalleni ja kun sieppi päästettiin vapaaksi, ampaisin pen perään, vaikka se katosikin heti näkyvistä. Kiertelin hetken kentällä, kurkin maalisaloista, katsomoista ja lopulta kultainen pilkahdus vähähti jossain kentän toisessa päässä. Ampaisin jo aika hermostuneena koska kaikki katsoivat, toiseen päähän ja kiepahdin luudallani alas, ja nappasin siepin! Olin aika riemuissani, koska se onnistui niinkuin pitikin, vaikka olisin kyllä varmaan parempaankin pystynyt. Marabou ja Meli taputtivat, ja tullessani maahan muut etsijä ehdokkaat vaikuttivat nyreiltä. En halunnut katsoa muiden suoritusta, mutta välillä kun vilkaisin, tajusin kuinka huonoja kaksi ensimmäistä olivat, mutta kolmas saattoi olla minuakin parempi..
" Hyvä Rida, se meni hienosti! " Sanoi joku vanhempi tyttö ja ojensi Ridalle juomapulloa. Vähän liioiteltua, kylläkin. Minulle ei ainakaan ollut tullut jano.
Sitten oli jahtaajien, eli Melinkin vuoro. Melihän oli ammattilainen, ja hän pääsi varmasti joukkueeseen. Pitäjä oli Robban, joten kaikki olivat siinä ja hän julisti valitut..
" Lyöjäksi Kurt Hail, etsijä Hydriette May " Mielialani kohosi valtavasti ja halasin Meliä iloisesti, ja mietin miksi se toinen tyttö ei ollut päässyt. " Jahtaaja Melicha Jodie, " Lisähali.." Kiitos kaikille osallistuneille, hyvät jatkot, ja joukkue, voitteko jäädä tänne, minulla olisi asiaa.."
Me ja vanha joukkue keräännyimme yhteen. Minua harmitti hirveästi, koska Marabou ei ollut päässyt, mutta en jaksanut murehtia sitä. Kurt Hail, joka oli päässyt vapaalle lyöjän paikalle, oli myöskin tosi hyvän näköinen, ja hän oli toisella luokalla.. |
Vastaus:
Ensikommentteja, olit kirjoittanut liian vähän ilmassa olostasi, ja huispauskennttä kohta olisi ollut jännittävä, mutta olit kirjoittanut sen "silloin" muodossa, ja vaikka kirjoitat menneessä muodossa, esim. Olin varma, että en pääsisi joukkueeseen. <<- Tässä kuulostaa aika masentavalta, tunteita enemmän. Muuten hyvä ja sopivan pituinen tarina! Saat 10 kaljuunaa ja 15 tuparia ^^
♥ Tha |
|
| Nimi: Hydriette |
30.11.2010 08:32 |
Oon nyt koulun koneella ja kirjoitan luultavasti minitarinan!
kävelin Melichan kanssa huispauskentälle illalla, karsintoihin. Olin kertonut koko Marabou jutun Melichalle ja hän oli pahoillaan puolestani, ja sanoi olleensa liian epäreilu minua kohtaan tiistaina, ja olimme onneksi sopineet lopuksi. Julieta ei huispaus kiinnostanut, joten hän jäi tekemään yrttiläksyjä. Minun läksyni olivat pahasti kesken, mutta lupasin itselleni ahertavani illalla. Toivoin, että lupaus pitää.
Huispaus kentällä oli muutamia kanarian keltaisiin pukeutuneita hahmoja, ja yritin tunnistaa niistä Maraboun, mutta se oli vaikeaa niin kaukaa. Minua pelotti, koska varmasti hermostun niin että en voi pelata tai näyttää kykyjäni - koska Marabou oli siellä.. Kerroin matkalla pelkoni Melille ja hän antoi minulle rentoutumis-vinkkejä, jotka auttoivat paljon ja kun tulimme kentälle, minulla oli ihan hyvä olo ( Vaikka näin Maraboun yläpuolellani.. ) Pian sinne tuli huispauskapteeni Robban Thic, ja hän rakoi meitä ryhmiin, sen perusteella mihin pyrimme. Muut etsijähalukkaat olivat pieniä ja he näyttivät kaikki tuntevan toisensa. Olin varma, että en pääsisi joukkueeseen. Robban kertoi meille niitä tylsiä sääntöjä, ja pian voitiin jo aloittaa, lyöjä ehdokkaista. Eli Marabousta! Hän lensi kirkkaasti parhaiten, mutta lyömistaidot olisivat kaivanneet harjoitus. Näin, kuinka hän painottautui oikealle liikaa ja löi vain sekunnin murto-osan myöhässä.
jatkuu"! |
|
| Nimi: Mary |
29.11.2010 21:19 |
Pakko kirjottaa ♥
---------------------------------------------
Herään aamulla aikaisin. Vilkaisen kelloa ja se on vasta puoli seitsemän.
Makaan vielä vähän aikaa sängyssäni mutta pian hyppään sängystä ja menen peilin eteen.
Lyhyet hiukseni sojottavat tavalliseen tapaansa minne sattuu.
Otan kamman ja hiuslakan millä saan hiukseni ojennukseen.
Sipaisen hieman ripsiväriä ja olen valmis.
Vilkaisen ikkunasta ulos.
Ulkona pyryttää lunta ja järvikin on jäässä.
Alice nukkuu vielä.
Huoh, joskus nukun pommiin ja joskus sitten herään ennen muita!
Rasittavaa..
Nappaan kirjan mukaan ja kipitän portaat alas.
Istun sohvalle. Muutama luihuispoika istuskelee sohvalla.
Avaan kirjan ja rupean lukemaan.
"BÖÖ!!!" kuuluu takanani.
"AAA!!" kiljahdan ja hyppään pystyyn.
Säikähdin ihan hirveästi.
"Alice! Sinä senkin..olin saada sydänkohtauksen!!" huudahdan.
Alice vain nauraa enkä minäkään voi olla nauramatta.
Naurukohtauksen jälkeen istun takaisin sohvalle ja olen ottamassa kirjaa sohvalta mutta Alice nappaa kirjan.
"Mitä sinä luet?" Alice kysyy ja kääntelee kirjaa ympäri.
"Öö..Täysikuun aika on kirjan nimi" vastaan.
"Kuulostaa kivalta..paitsi en ole mitään lukija tyyppiä. Mitä tässä tapahtuu?" Alice kysyy.
Huh, Alice on taas omaitsensä. Oma puhelias itsensä.
Myöhemmin lähdimme kirjastoon Alicen vastusteluista huolimatta.
"Onko meidän IHAN pakko mennä kirjastoon?!" Alice aneli.
"On!" sanon päättäväisenä.
"Mary kiltti..! Siellä käy vain rohkelikkoja ja muita lukutoukkia!!" Alice vonkuu ja yrittää repiä minua pois kirjastosta.
"Tule nyt vain!" sanon ja menen kirjastoon.
Etsin toista osaa "Keskiyön aika" sarjaan.
Löydän toisen osan ja rupean lukemaan.
Alice tulee luokseni kirja kädessään.
"Mitä ihmettä? Löysitkö sinäkin kirjan?" kysyn hymyillen.
"No..MILTÄS näyttää? Tämä kirja vain näytti niin hyvältä.." Alice sanoo punaisena.
Hymyilen ja luen taas.
Heh, en olisi uskonut että saisin Alicen lukemaan mitään.
•Loppu•
----------------------------------------------
Murh, en voi olla pitempää joten tää tarina ois nyt tällane :'DD |
Vastaus:
Ai, ihana tällaine "välitarina " Missä ei kummempia tapahdu, ja kuten jo jollekkin sanoin, ne tuo kirjoitteluun tasapainoa ^^ Saat 8 kaljuunaa ja 15 tuparia Luihuisille ^^
Ai niin, maaleja 4
♥ Thale |
|
| Nimi: Hyd |
28.11.2010 21:34 |
Seuraavana aamuna melkein törmäsin Marabou'hun. Säikähdin hurjasti ja lehahdin niin punaiseksi että en kehdannut katsoa häntä. Kuulin hänen naurahtavan takanani. Olin kiukuissani itselleni. Hyvä tilaisuus meni hukkaan! Sitten muistin, ettei minun ollut tarkoitus tehdä mitään, siis Maraboun asialle, Julien vuoksi. Lähdin oleskeluhuoneesta melkein juosten ja varoin visusti katsomasta taakseni. Epäonnistuin surkeasti. Neljännellä vilkaisulla huvittunut Marabou hölkkäsi rinnalleni ja naurahti.
" Huomenta, oletko kunnossa?"
"Joo."
"Tänään huispauskarsinnat, tuletko messiin?"
"Joo..Mihin pyrit?"
Uskalsin viimein katsoa poikaa silmiin. Ne olivat niin kauniit! Ja varsinkin ne huulet! Olin rakastunut. Niitä tuijottaessani unohdin että olin kysynyt kysymykset ja vallan hämmennyin vastauksesta.
" Varmaan lyöjäksi. En tiedä, entä sä?"
Piipersin :
" Etsijäksi varmaan! Se on varmaan kivaa!"
Se oli tajuttoman nolon kuuloista! Häpesin piiperrystä ja punastuin entistä syvemmin.
Marabou katsoi minua vähän säälivästi.
"Kuule, ei kannata jännitää noin paljon! Tiedän tunteen, minusta tuntuu ihan samalta nyt, luota minuun."
Se sai ajatukseni suistumaan raitelta - Marabou tunsi kuin minä.. Hän tykkäsi minusta, se ei voinut olla totta!
Takeltelin ja muodostin lauseen :
" Ai olenko minä noin ilmiselvä? Juliekin tykkää sinusta myös, joten en halunnut näyttää tunteitani, ja .. Voi, tämä on uskomatonta, en tiennyt että tosian tunnet samoin! " Sitten minulla pimähti ja rutistin häntä lujaa.
Maraboun hämmentyneestä ilmeestä osasin jo päätellä pahaa.
" Tarkoitin kyllä huispauskarsintoja, että minuakin jännittää ne.. N-nähdään.." Poika parka selitti hysteerisenä ja juoksi pois.
Lysähdin maahan. Näin sitä pitää, Hydriette, näin sitä pilataan kaikki.. |
Vastaus:
Voi mikä väärinkäsitys! ;/ Kyllä se siitä!
Hyvä pätkä, oikein taidokkaasti kirjoitettu, ja siinä tapahtui kaiken laista! Saat Puuskuille 15 tuparia ja itsellesi 7 kaljuunaa ^^
♥ Thaleia |
|
| Nimi: Lily |
28.11.2010 21:30 |
Oppitunteja ja mokia 3
Liemiluokka oli erilainen luokka, vaikka Kalkaros oli kuollut ja lopettanut jo aikoja sitten täällä. Tyrmä oli yhä synkkä, eikä siihen varmaan tulisi muutosta. Kuhnusarvio oli pulleanpuoleinen, lyhyt mies. Hän oli iloinen ja hymyili. Kaikki tuijottivat häntä. Opettelimme tekemään eräänlaista myrkynestolientä. Se oli mutkikas (jopa minulle), joten yritin parhaani, mutta se minun liemeni meni kuitenkin ihan pieleen. Kuhnusarvio ei kuitenkaan haukkunut minua/suuttunut minulle, vaikka räjäytin liemeni vahingossa.. Kaikki kyllä nauroivat minulle.
Onneksi liemitunti loppui pian ja poisutin luokasta äkkiä. Juoksin jo loitsutunnille. Minua jännitti, vaikka osasin jo muutamia loitsuja. Loitsutunti lähti käyntiin ja selvisin taas parhaana oppilaana. Ihanaa, ajattelin. En kuitenkaan halua lesoa taidoillani.
Loppu
//sry lyhyys// |
Vastaus:
Aah, juuri oppitunneista saa tukea ja hyvän phjan kivoille seikkailutarinoille - silloin tarinat eivät ole pelkkää tapahtumista. Hyvä pötkelö, saat 3 kaljuunaa ja 10 tuparia Rohkelikolle!
Sekoilin taas  Tämä olikin kokonainen pitkä tarina, saat koko (ja voitko ensi kerralla laittaa aina et jatkoa? ) jutusta 13 kaljuunaa ja 30 tuparia, valita jos tuli liian vähän?
♥ Tha |
|
| Nimi: Mindy Mcmalcow |
28.11.2010 20:40 |
-Se nukkuu vielä, kuulin kun muut luihuisettytöt kuiskivat.
-Enkä mä nuku, nousin istumaan ja räpyttelin silmiäni.
-Paljonko kello on, kysyin unisesti. Odotin vastausta hetken ja muut tytöt mitettivät.
-Se on noin kuusi.
-Herra Varjele, teidän kanssa, huudahdin ja nousin ylös. Katsoin itseäni vanhasta peilistä. Olin aivan unisen näköinen. Vaaleanruskeat hiukseni olivat takussa ja kikkaralla unen jäljiltä. Huoh, ajattelin, olihan tänään lauantai ja meillä ei ollut oppitunteja.
-Menen takaisin nukkumaan, huokaisin ja kävin sänkyyni makaamaan.
-Etkä mene, meillä on suunnitelmia, muut sanoivat
-No en kai sitten.
Nousin uudestaan sängystä ja kiedoin lämpöisen kulahtaneen huovan ympärilleni. Noatin peilin yöpöytäni päälle, meikkaamista varten. Vedin työtuolin meidän kaikkien yhteisestä pyöreästäpöydästä. Asetin tuolin ”meikkipöytäni” eteen ja istuuduin. Suihkutin hiuksiini selvityssuihketta ja aloin sukia niitä. Olin edellisenä ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä vuonna tehnyt myös ”meikkipöydän” .
Kun olin harjannut hiukseni, suihkutin hiuksiini vähän lakkaa. Sitten laitoin naamaani peitevärin ja sen päälle puuterin. Avasin uuden ripsivärini ja suin sitä ripsiini. Suihkautin hajuvettä ranteeseeni ja paitani alle (; . Kun olin meikannut ja laittanut hiuset, menin vaatekaapilleni. Laitoin harmaan puseron alle, valkean kauluspaidan ja luihuisen vihreä-mustan kravaatin. Nappasin vaatekaapistani myös mustan hameeni ja mustat ballerinatossut, joissa oli vihreät rusetit. Kenkien sisään kaivoin vihreät sukat joissa oli mustia raitoja.
-No niin olen valmis, sanoin kävellessäni kohti Ednaa, Doraa ja Lizzietä
-Mennään, he sanoivat ja johdattivat minut ovelle, joka vei pois tuvastamme.
-Emmekö ota takkeja? Kysyin, koska luulin meidän menevän ulos.
-Emme, seuraa perässä, Edna sanoi äkäisesti. Seurasin Ednaa. Menimme kirjaston lähelle.
-Miksi menemme kirjastoon? Kysyin ensin kummissani.
-Kohta näet. Lizzie sanoi Ednan puolesta. Kävelin tyttöjen perässä ja mietin mitä heillä olisi mielessään. Eivät he yleensä tulleet kirjastoon.
Tulimme ”oudot saatumat”- osastolle. Siellä oli kirjoja, jotka kertoivat epätavallisista ilmiöistä ja sattumista. He kaivoivat sieltä kirjan jonka kannessa oli kuva Hirviöstä. Sitten tuli, joku opettaja, Edna tiputti kirjan ( joka oli kielletty meiltä ) lattialle ja me juoksimme. Opettajan tunnistin Kuhnusarvioksi, joka ei oikein pitänyt meistä, siis minusta, Ednasta, Lizziestä ja Dorasta.
-Edna Brooks! Kuhnusarvio huusi peräämme. ( hän ei tunnistanut, kuin ednan )
Juoksimme niin kauan, kunnes olimme turvallisesti makuusalissa. Huokasimme syvään ja katsoimme kaikki Ednaa. Hän oli kiipelissä, tiesimme sen.
-Sun olis pitäny pysähtyy, kun se huuti sua. Sanoi Dora hengästyneenä.
-No niin ois, kato kun en heti tajunnu, sanoi puolestaan Edna
-Kuhnusarvion kanssa on turha pelleillä, lisäsi Lizzie
Myöhemmin samana päivänä istuimme pihalla. Meidän jengi: minä, Edna, Lizzie ja Dora. Edna oli saanut puhuttelun ja me muut olimme tunnustaneet olleemme mukana. Emme saaneet edes jälki-istuntoa! Se tuntui uskomattomalta, mutta olimme saaneet varoituksen: jos tämä toistuisi se olisi ehkäpä erotus koulusta tai muuta niin kauhean kamalaa.
Sitten se Ismi, jota kutsuimme Ismoksi käveli ohitsemme. Sillä oli ilmeisesti housut lentänyt taas ikkunasta ja kulki sikalyhyessä minihameessa. Onneksi se vain mulkaisi meitä, niin meidän ei tarvinnut puhua sille enempää, kuin:
-Moi, sitten se vastasi
-Moi ja kun oli kauempana näytti erästä sormea, jota meille ei näytetä, ilman seurauksia! ( ei siis peukkua )
-Kosto on suloinen, uhosi Edna
-Niin on, totesimme muutkin! |
Vastaus:
Aivan mahtava! Just mun tyylinen vekkuli vakoojatarina (vaikka eihän tässä vakoiltu, mutta silleen ) ja loistavaa Ismi kohtaus.. Kosto Kun luin tätä tarinaa pätkitäin jotkut asiat hämmensivät, kuten : ( hän ei tunnistanut, kuin ednan ) Tuo oli aika huonosti " kirjoitettu " ja sitä ei heti ymmärtänyt.
Ja
-Moi, sitten se vastasi
-Moi ja kun oli kauempana näytti erästä sormea, jota meille ei näytetä, ilman seurauksia! ( ei siis peukkua ) <-- toi piti lukea moonta kertaa ennenkuin tajusin ^^ Mutta tapahtumat oli hyviä mutta meikkaus ja pukeutumis sessiota ei olisi tarvinnut selittää noin tarkasti. Saat13 kaljuunaa ja 25 tp Ja niin maalejakin annetaan nyt 7
♥ Tha
|
|
| Nimi: Minna |
28.11.2010 20:13 |
| Sori mut kiitos kuitenkin. |
Vastaus:
Ei se mitään ^^
♥ Tha (sori jos olin liian ilkeä ) |
|
| Nimi: Minna |
28.11.2010 20:02 |
Tänään kun nousin ylös pukemaan huomesin että makuusali oli ihan tyhjä ja autio.Nappasin liemikirjat koska oli puoli kymmeneltä liemi tunti. Juoksin portaat alas ja oleskelu huoneessakaan ei ollut ketään.
-Kaikki ovat varmasti jo aamupalalla.
-Mitä ihmettä onko kello jo puoli yhdeksän?!
Lähdin juoksemaan muotokuvalle ja marmori portaat alas.
-Huh vihdoin ole suuressa salissa.
Menin korpinkynsien pöytään vapaalle paikalle.
-Kamala nälkä, ajattelin mielessäni.
-ÄÄ!!!Onko kello jo noin paljon.Se nimittäin oli vartin yli yhdeksän.
Kiiruhdi tunnille mutta ovi oli kiinni.menin jyskyttämään ovea.
-Mitä ihmettä kuka siellä?kuului Kalkaroksen ääni.
Kalkaros tuli avaamaan oven.
-Mitä sinä täällä ovea jyskytä kun tuntiin on vielä reilut kymmenen minuttia aikaa.
-Ai,onko?
-Kyllä.Sokeako olet?Kalkaros kysyi kummissaan.
-Öö,En,Sopersin jotan.Anteeksi.
Menin lähimmän tolpan luo ja kaivelin laukkuani.
-Apua!!! Kirjani jäi oleskelu huoneeseen!
Juoksin äkkiä portaat ylös ja takaisi kirjat laukussa tiukasti.
Kalkaros aukaisi ovet juuri kuin olin tullut tyrmiin.
-Huh,huokaisin ja menin luokkaan.
Kon olimme päässeet tunnilta menin vaihtamaan kirjat muodonmuutokseen ja loitsu kirjoihin.
Muodonmuutoksen tuntiin oli tunti aikaa ja päätin lähteä kävelylle vähäksi aikaa ulos.
Ulkona oli noin -20 astetta pakkasta.
Kävin järvellä ja lähdin takaisin linaan.
Muodon muutoksen tunnilla katseltiin hieman kirjoja ja teimme hieman tehtäviä.
Sen tunnin jälkeen oli ruoka.
Jatkuu... |
Vastaus:
:/ Milloin joku tajuaa lukea viimeinkin ne OHJEET? Kalkaros on KUOLLUT, ystävä rakas Ja kun tarinassasi ajatellaan, älä käytä vuorosana viivoja, kirjoita normaalista ja voit lisätä loppuun, ajattelin. Tai jotain.Hyvä alku kuitenkin. Hyytävä ilma ^^ Saat nyt alkuun jo 2 tuparia.
♥ Tha |
|
| Nimi: Hyd |
28.11.2010 16:47 |
Lokakuun kylmyys puri eräänä tiistai aamuna, kun olimme menossa yrttitiedon tunnille. Kalisin ja hinkutin käsiäni käsivarsiani vasten. Vieressäni kävelivät Julie Yvana ja Melicha Jodie. He olivat ihania ystäviäni, itseasiassa parhaat ystäväni tylypahkassa. Julia oli Venäjältä ja hyvin kaunis aasialainen, kun taas Melicha pohjois Englannista. Melicha oli loistava lentäjä. Viime viikkojen tapahtumat olivat yhdistäneet meidät ja nyt olimme kaikki erottamattomat.
" Voi kun Marabou on komea.." Julia unelmoi ainakin kymmenettä kertaa. En sanonut mitään. Olin nimittäin itsekin vähän ihastunut tuohon suloiseen puuskupuhiin. Jotenkin minusta vain tuntui että se oli ilkeää ja halpamaista, joten Julia ja Melicha eivät tienneet asiasta mitään. Päätin unohtaa koko asian ja vain nauroin Melichan mukana.
" Lopeta jo tuo, hölmö!" Melicha nauroi kun asuimme lämpimiin kasvihuoneisiin. Ituimme multaisen pöydän ääreen ja odotimme tunnin alkua. Pian pönäkkä professori Verso tuli hyväntuulisesti sisään ja sanoi:
" Ja nyt jakautukaa pareihin, tänään tutkimme mantelipippuria."
Ihmiset alkoivat etsiä ystäviään. Näin syrjäsilmällä kuinka Melicha ja Julie ottivat toisiaan kädestä kiinni ja istuivat yhdessä pöytään. Istuin yksinäisenä lähimpään pöytään. Kun nostin pudonnutta hiuspinniäni, tunsin, kuinka joku istui viereeni Se oli Marabou!
"Hei! Ollaanko parit?" Hän heläytti kuin enkeli. Kurkustani kuului korahdus ja hymyilin. Odotimme ohjeita ja teimme loistavaa parityöskentelyä. Tunsin Melichan ja Julien kuiskutuksen ja katseen. Julieta varmaan harmitti. Kävellessämme linnaan esitin, että Maraboun vieressä istuminen oli aivan yhdentekevää minulle. Julie mökötti ja oli hiljaa mutta me juttelimme Michelen kanssaja nauroimme iloisesti kuten aina. Oli ruokailun aika. Pienoinen paniikki kouraisi, kun ajattelin, kuinka paljon läksyjä oli tullut. Verso oli antanut valtavasti. Ajatukseni seikkailivat vielä Maraboussa ja lipsuivat muille kanaville, kun tulimme syömään. Julie katosi johonkin ja Melicha lopetti juttelemisen huispauskarsinnoista. Hän vaimensi ääntään.
" Julie ei tykännyt siitä että olit Maraboun parina."
Meli katsoi minua hieman syyttävästi ja minua alkoi ärsyttää.
" Siis eihän hän omista Marabouta! " Kivahdin ja Melin silmät kapenivat.
"Ai siis sinäkin.."
"Minäkin mitä?"
" Olisit voinut minulle kertoa."
" Kertoa mitä?"
Minua alkoi jo tosissaan ärsyttää. Pitikin möläyttää.
" No en halunnut olla ilkeä."
" Salailu ja valehtelu on ilkeää!"
" En ole valehdellut."
Takaani kuului ääni.
"Ai kenelle sinä olet valehdellut, Hyd?"
Käännähdyin katsomaan. Takanani oli punatukkainen hymyilevä tyttö ja Julie.
"Äää...Kerron myöhemmin. Kuka on ystäväsi?" Kysyin leppoisasti ja Melikin hymyili leveästi.
Julie oli nähtävästi unohtanut koko Maraboun ja hymyili pirteästi hänkin.
" Tässä on Lily C'artoen, Rohkelikosta!"
Me moikattiin Lilyä ja Julie jutteli hänen kanssaan hetken ja sitten molemmat menivät matkoihinsa.
Vilkaisin Meliä ja hän ei hymyillyt enää. Minunkin hymyni hyytyi.
" Camoon, pikku juttu, ei viitsitä enää riidellä." Lepytin häntä ja otin hänen kädestä kiinni.
Taikuuden historian tunnin aikana Meli päätti unohtaa puolueellisuutensa ja oltiin taas ihan normaalisti. Jos Maraboun takia välimme menisivät rikki noin vähästä, päätin päästää Maraboun vain unelmiini. Illalla keskityttiin läksyihin ja sain muutaman tutkielman viimeisteltyä. Hyvillä mielin nukkumaan mennessäni hymyilin ja toivotin hyvät yöt ystävilleni. |
Vastaus:
Ihana tarina! Ihana kun otit muita IRL tylypahkalaisia mukaan! Ja tarina oli pitkä  Saat 9 kaljuunaa ja 20 tuparia ^^
♥ Tha |
|
| Nimi: Mary Lambert |
28.11.2010 13:11 |
Hii, innostus kirjottaa ♥
--------------------------------------
On viikonloppu ja minulla ja Alicella on kasapäin läksyjä maanantaille.
"Kohta on lounasaika. Onneksi, minulla on kauhea nälkä!" valitan ja yritän kirjoittaa Muodonmuutosten ainetta.
"Samoin!" Alice mutisee.
"Valmis!" huudahdan ja laitan kirjan kiinni.
Alice kirjoittaa vielä.
"Hmm..en ole kirjoittanutkaan äidille pitkään aikaan" ajattelen.
Otan paperin palasen ja kirjekuoren.
Rupean kirjoittamaan.
Hei äiti!
Anteeksi, en ole ehtinyt kirjoittaa pitkään aikaan.
Läksyjä on ollut niin paljon. Sain juuri kirjoitettua kaikki loppuun.
Ensi viikollakin on Yrttitiedon koe..
Kai siihenkin pitäisi vähän päntätä.
Miten siellä kotona on mennyt?
Toivottavasti hyvin..!
Kirjoitellaan!
P.s Terveisiä isälle!
~ Mary
Taitan paperin ja laitan sen kuoreen.
"Valmista minullakin!" Alice huutaa ja virnistää.
"Aika mennä syömään!" sanon.
Rohkelikkojen, Korpinkynsien ja Luihuisten pöydät ovat jo melkein täynnä mutta Puuskupuhien pöytä on vasta puolillaan.
Istahdamme tuolille.
"Miten ruoka voi näyttää noin ihanalle! Aivan kuin en olisi syönyt pitkään, pitkään aikaan!" Alice huudahtaa.
"Mmm..!" mumisen suu täynnä ruokaa.
Kotona ei koskaan ollut näin hyvää ruokaa!
"Mm, en ole kertaakaan syönyt noin paljoa! Edes tylypahkassa!" Alice nauraa.
Vilkaisen ikkunasta ulos. Ulkona on paljon oppilaita heittelemässä lumipalloja.
"Alice! Mennään pihalle, tuolla on jo lumisota käynnissä!! Minä rakastan lumisotia!!" sanon innostuneena.
"Noh..selvä, mennään vaan!" Alice myöntyy.
Puemme takit ja vedän kaulahuivin kaulaani.
Hyppään talvikenkiini ja juoksemme ulos.
"Aa, ihanan raikas ilma!" huudahdan.
Saan lumipallon selkääni.
Alice kikattaa takanani. Hän oli heittänyt minua heti lumipallolla.
"Au!" Huudahdan iloisena ja teen heti lumipallon.
Tähtään lumipallon kohti Alicea.
Pallo osuu Alicea olkapäähän.
Nauramme ja jatkamme sotaamme.
Se oli hauskin päivä ikinä!
♦ Loppu ♦
-------------------------------------------
Että tällasta! ^w^ |
Vastaus:
Iloinen ja hyvää mieltä tuottava tarina! Ihana! Alice on niiiin söpö ^3^
Tykkään just tällasesta arkijutusta että tehdään läksyjä ja hoidetaan hommia pois rästistä! Olet ihan supermahtikirjoittaja, kiiiitoss ^____^
Pieniä lauseita oli liikaa ja niistä kandee tehä virkkeitä Ja Alice on lempihahmoni tarinoissasi, ( eihän niitä muita taidakaan olla ).
Saat siis Luihuiselle 15 tuparia ja itsellesi 11 kaljuunaa Ja iiiihanaa talvea ja tietty 5 maalia ^^
♥ Tha |
|
| Nimi: Mindy Mcmalcow |
27.11.2010 20:03 |
Tässä on eka tarinani. Loppu on huono, pyydän anteeksi!
_______________________________________________________
nSeisoin asemalaiturilla 9 ja ¾ . Odotin junaa, joka veisi minut tylypahkaan, noitien ja velhojen opinahjoon. Minulla oli vaaleanpunainen matkalaukku joka oli tungettu täyteen: vaatteita, oppikirjoja, rahaa ja tietysti taikasauvani oli mukana. Juna tuli asemalle. Paljon nuoria nousi kyytiin ja minä menin heidän mukaansa. Vilkutin isälleni junan aukinaisesta ikkunasta. Pian juna lähti liikkeelle. Kurottauduin ikunnasta ja vilkutin viimeisen kerran isälleni. Näkisin hänet seuraavan kerran vasta joululomalla, jos edes menisin kotiin. Jos minusta olisi kiinni pysyisin tylypahkassa, niinkuin aina ennenkin.
Istuin yksin vaunuosastossa ja pian lähelleni ilmaantui muutama rohkelikon-tyttö. Pidin rohkelikkoja hienostelevina yläkääpiöinä jotka olivat muka rohkeita. Siitähän se nimikin tulee. Mutta tosiasiassa olin vain kateellinen. Ensimmäisellä luokalla toivoin pääseväni rohkelikkoon, mutta lajitteluhattu oli toista mieltä. Muistan vieläkin, kun hattu riimitteli oikeat sanat minulle. Hattu höpötti jostain ilkeydestä ja käärmemäisyydestä ja huudahti sitten suureen ääneen: Luihuinen! Muistan vieläkin, kun köpöttelin luihiusen-pöytään ja sain korkeat suosionosoitukset. Se oli yksi elämäni kohokohdista. Siis ne suosionosoitukset, ei todellakaan luihuiseen joutuminen. Nyt olen jo oppinut luihuiseksi, mutta pidän Kalkarosta silti vastenmielisenä.
Juna saapui kohti tylyahoa. Nostin laukkuni syliini ja laitoin suklaalevyni laukkuun. Olin melkein koko matkan nakertanut samaa suklaalevyä, mutta en syönyt kuin muutaman palan.
Nousin junasta muiden mukana. Ensiluokkalaiset seurasivat Hagridia, sitä riistanvartijaa, joka kaveerasi Harry Potterin ja muiden sen jengiläisten kanssa. Ekaluokkalaiset menivät aina veneillä tylypahkaan, me muut hevoskärryillä. Nousin muiden luihuisten kanssa kärryihin ja asetin laukun jalkojeni juureen. Katselin kärryissä olijoita: kaikki melkein tyttöjä ja melkein kaikilla hameet päällä. Minulla ei ollut kuin normikaapu. Ihmettelin, mutta en kysynyt keneltäkään.
Kun saavuimme linnanpihaan, minut valtasi ihana tunne. Olin taas tylpahkassa, rakastamassani paikassa kaikkien ystävieni kanssa! Menimme ovista sisään ja jätimme laukkumme kotitontuille. Vilkutin yhdellä ja se hymyili ujosti takaisin. Pelkäsi kai luihuisia, koska yleensä he olivat ilkeitä ja epäinhimillisiä. No minä en, kaikki tiesivät sen, ainakin luihuiset.
Astelin suureensaliin muiden joukossa. Suurisali oli koristeltu niinkuin yleensä ja oli pakko myöntää, että siellä oli upeaa! Lajittelu oli tavalliseen tapaansa kiinnostavaa, mutta jollakin tavalla silti tylsää. Alku oli hauskaa katseltavaa, mutta sitten se alkoi kyllästyttää.
Istuin luihiusen pöydässä ja juttelin yhden ensiluokkalaisen kanssa, joka oli lajiteltu luihiuseen. Hän puhui hiukan ujosti, koska ei tuntenut ketään, mutta keskustelun aikana hän rohkaistui.
Kun poistuimme suurestasalista tyttö oli kintereilläni. En olisi jaksanut, mutta puhuin hänen kanssaan. Menimme oleskeluhuoneeseen, tyrmään ja minä hyvästelin tytön joka oli kertonut nimekseen Marie. Sitten menin makuusaliin, jossa oli huikeat sängyt. Missään muualla en ollut nähnyt sen kaltaisia. Minun sängykseni osottautui sama, mikä ennenkin, edellisinä vuosina. Sen vieressä oli suuri peili ja yöpöytä. Myös valtava lukittava vaatekaappi, jossa pidin esimerkiksi luutaani. Asetin yöpöydänlaatikkoon sauvani, hiusharjani, meikit ja muut pikkusälät. Isoonkaappiin ripustin mm. kaikki kaapuni, luudanvarteni nimbus 2008 ja muut vaatteeni, kengät, ynnämuut sellaiset. Yöpöydän päälle laitoin karkkipussin ja limpparipullon.
Kun aamulla heräsin menin syömään. Syönnin jälkeen minulla oli oppitunteja, joista en kaikista jaksa kertoa. Mutta liemitunti oli tänään hauska: ensin teimme jotain ihme sössöä, johon laitettiin kaikkea outoa. Sitten joku puuskupuh tyttö räjäytti hiuksensa ja työtoverinsa hiukset ja sitten ne menivät sairaalasiipeen, mutta ei matamikaan osannut heitä parantaa. Ovat nyt puoliksi kaljuja.
Illalla menin syömään ja nukkumaan. Kun menin makuu saliin huomasin, että minun limpparini ei ollut yöpyödääläni, mutta en jaksanut enään huolestua siitä, vaan menin nukkumaan heti. Söin karkkia ja tein läksyjä ennen nukkumaanmenoa. |
Vastaus:
Paljon kommenttia!
- Kalkaros on kuollut, lue Info ^^
- Söpöä mikä Luihuisten ajattelutapa!
-Liiikaaa kappaleita Voisin kirjoittaa tästä infoon.. Hehhe..
- Pitkä, hyvä tarina!
- Koska olet ollut tylypahkassa ennenkin, olisit voinut mainita enemmän entisiä juttuja, kuten " Naureskelin vanhalle kunnon muljahtelevalle sohvalle, se oli entistä enemmän kuopalla..( Ja sitten muistoja )Se oli ainakin viime vuonna oksennellut chiliä. (Vanhoja tuttuja!) Vilkutin Elealle, hän oli korpinkynsi, oikein mukava. " Tällasta.
- Sori aika pyllyt kommentit! Ja lue hieman infoa, sieltä apua nykyajan tylypahkaan..
- Saat tästä muikeasta tarinasta tupareita 21 ja kaljuunoita 11. Kiitos tarinasta!
Niin ja Luihuiselle 4 maalia!
♥ Thaleia |
|
| Nimi: Mary Lambert |
27.11.2010 19:29 |
Teen tällaisen hyppäyksen koska muuten kun tarinassani olisi talvi oikeasti olisi kesä ^__^
------------------------------------------
Kolme Kuukautta Myöhemmin..
"Mary..Mary..MARY HERÄÄ!" kuulen ääntä jostain kaukaa.
Herään ja räpyttelen silmiäni.
Näen Alicen.
"M-mitä nyt..?" sanon ja haukottelen.
"Sitä vaan että kello on seitsemän ja liemitunti on heti puoli yhdeksältä!" Alice sanoo hieman närkästyneenä.
Pomppaan sängystä ja rupean vaihtamaan vaatteita.
"Äkkiä sitten! Tule" sanon ja lähden harppomaan portaita alas.
Lähdemme kohti suurta salia.
Salissa on jo muita syömässä aamupalaa.
Kipitämme Alicen kanssa kohti Luihuisten pöytää.
Istun tuolille ja Alice viereeni.
"Arvasin että käy näin.." sanon samalla kun lapan ruokaa lautaselleni.
"Miten?" Alice kysyy suu täynnä ruokaa.
"Että nukun pommiin TÄNÄKIN maanantaina" sanon ja hymyilen vähän.
Alice nyökkää vähän mutta keskittyy ruokaansa.
Mikähän häntä vaivaa kun hän on noin hiljainen.
Syömme molemmat hiljaa.
Kun olemme syöneet lähdemme kävelemään kohti tyrmiä.
"Alice..? Miksi olet noin hiljainen? Onko sattunut jotain..?" kysyn hiljaa.
"No..nyt kun kysyt niin..on!" Alice sanoo.
Näen kyyneleen vierivän pitkin Alicen poskea.
"S-sain eilen äidiltä kirjeen jossa hän kertoi..että..että isäni kuoli" Alice sopertaa ja puhkeaa hiljaiseen itkuun.
" Voi ei! Otan osaa Alice! " sanon surullisena ja halaan Alicea.
Näemme jo liemiluokat.
Ovella on jo muutamia luihuisia odottamassa.
Menemme heidän joukkoonsa.
Noin vartin päästä pääsemme sisälle.
Kaivamme kirjat esille.
Kun kaikilla on kirjat esillä Prof. Kuhnusarvio sanoo kaikille: "Ottakaa sivut 78-79 esille"
Avaamme kirjat.
"Huh! Luulisin ettei tunti loppuisi koskaan!" Alice sanoo.
"Niin!" minäkin sanon ja laitan kirjan laukkuun.
Huh, seuraavaksi olisi muodonmuutostentunti! Siinä olen hyvä!
"Tule Alice!" hoputan kun kipitän jo kohti muodonmuutosten luokkaa.
"Kyllä, kyllä!" Alice sanoo ja juoksee perääni.
Loppu!
------------------------------
Joo, järkevä tarina ^w^ |
Vastaus:
Voi miten söpö alku! Juoksette ja teillä on kiire ~ Ja surullinen keski osa, jossa oli liikaa kappaleita liian pienellä alueella.
Eli siis hyvä tarina, ja pitkä, Alice on ihana, hyppäys onnistunut, saat 18 tuparia ja 9 kaljuunaa Onnea huomiseen tupari finuun ^^
Muokkaus: Ja unohdin huispauksen! Saat 3 maalia! Luihuiselle!
♥ Thaleia |
|
|
|
